Heittarin käsikirja playoff-vedonlyöntiin

Nats!Sportsin veikkausohjeita on odoteltu kuin kuuta nousevaa. Jos Simmonsillakin voi olla veikkausopas, niin miksei myös meillä (toimituksessa sentään löytyy jos jonkinlaista veikkaustietoutta, raveista rugbyyn). Aloitamme ajankohtaisella NFL-pudotuspeliohjeistuksella. Nämä ohjeet ovat vuosien tilastotieteen harjoittamisen sekä perjantai-illan perstuntuman lehtolapsi (käyttö omalla vastuulla, Nats!Sports ei tule hyvittämään mahdollisia tappioita, edes sukulaisille).

Sääntö #1 Philly 7-12 voittaa aina. Tarkastellaan esimerkkinä tämän vuoden pudotuspelejä. Philly on voittanut molemmat pelinsä juuri 12 pisteellä. Sen sijaan over/under jakauma on ollut 50/50, joten sen varaan ei kannata laskea.

Sääntö #2 Älä koskaan luota epävarmaan QB:iin. Tulee aina kintuille. Esimerkkeinä Pennington, Chad; Delhomme, Jake ja Collins, Kerry.

Sääntö #3 Syvän Etelän joukkueita tulee välttää lepoviikon jälkeen vaikka hengenlähdön uhalla. Carolina ja Tennessee molemmat hävisivät ennakkosuosikkeina levättyään edellisen viikonlopun. Syvässä Etelässä on niin lukuisia vapaa-ajan aktiviteettejä, ettei peliin keskittymisestä voi tulla mitään. Näitä harrastuksia ovat mm. neekerien jahtaaminen (tuhoaa joukkuehengen), sukulaisten kanssa alttarille marssiminen isän (sekä sulhasen että morsiamen) uhatessa haulikolla sekä yleinen joupottelu ja kantri-iskelmien raapustelu (jälleen Collins, Kerry).

Sääntö #4 Baltimoren peleissä tulos päätyy aina linen alapuolelle. Baltimore saattaa satunnaisesti päästä 20 pisteeseen, vastustaja ei koskaan. Alin line on tänä vuonna ollut 35,5 (Baltimore - Tennessee), jonka lopullinen yhteispistemäärä oli huikeat 23 pistettä.

Sääntö #5 Simmons on sataprosenttisesti viisikymmentäprosenttisen oikeassa. Temppu onkin tietää milloin uskoa ja milloin ei (tätä ei luontaisestikaan KUKAAN KIELLÄ).

Sääntö #6 Älä koskaan luota potkaisijaan, jonka max. rangeksi sanotaan 40 yaardia. Käytännössä David Akers, joskin hänellä on parasta aikaa menossa ennätysputki peräkkäisissä onnistuneissa playoff-potkumaaleissa (18). Aika palata maan tasalle sanon minä. Vähintään kaksi epäonnistumista luvassa seuraavalla kierroksella Arizonassa.

Loppuhuomiona sanottaakoon, että sääntöjen ollessa ristiriidassa keskenään, kannattaa turvautua perstuntumaan. Ja jos se ei toimi, suosittelen kääntymään uskonnon puoleen (mikä tahansa paitsi scientologia käy).

Myydään supertähti puoleen hintaan

Aina ei mene front officen ja pelaajan ajatukset yksiin. Boston kyllästyi Manny Ramirezin "heikkoon" yrittämiseen ja kauppasi hänet LA Dodgersiin. Vaihdossa tuli takaisin Piratesista Jason Bay. Lisäksi Boston joutui antamaan Dodgersille 9M$ sekä Piratesille Craig Hansenin ja Brandon Mossin. Hansenia ei kukaan baseballia seuraava voi pitää minkäänlaisena menetyksenä Bostonille. Hän saattaa pienen markkina-alueen Pittsburghissa nousta jonkinlaiseen asemaan, mutta Bostonissa otteet olivat sen verran surkeat, että käyttöä ei log reliefin lisäksi löytynyt. Brandon Moss sen sijaan osoitti jo tällä kaudella kelpaavansa hyvän joukkueen 4. ulkokenttäpelaajaksi ja on pienessä seurassa varmasti aloituksen kaveri.

Jason Bayn tilastot tältä kaudelta ovat hyvin samankaltaiset Ramirezin tilastojen kanssa, mutta kukaan syöttäjä tuskin menettää yöuniaan hänen vuokseen. Bay tulee lyömään Bostonissa kuudentena, mikä kertoo aivan riittävästi luottamuksesta. Lisäksi lähihistoria tuntee lukuisia esimerkkejä urheilijoista, jotka pienistä seuroista suurten markkinoiden valokeilaan siirryttyään ovat hajonneet henkisesti ensimmäisten epäonnistumisten myötä. Bostonin baseball-lehdistö tunnetaan maan julmimpina heti New Yorkin jälkeen.

Kaupan myötä vahvistui ainakin kolme asiaa. Peter Gammons työskentelee todellisuudessa Red Soxille, kuten oheinen kolumni todistaa. Theo Epsteinissa ei sittenkään ollut miestä pitämään vahvoja persoonia kurissa. Sama ongelma Epsteinillä oli jo Pedro Martinezin kanssa, joka päästettiin 2004 mestaruuden jälkeen New York Metsiin minimalisella korvauksella. Ja viimeiseksi, Bill Simmonsin seuraavaa Red Sox -aiheista mehutuskirjaa ei tarvitse pelätä ainakaan seuraavaan yhdeksäänkymmeneen vuoteen.

Käytännössä tämä kauppa toistaa vuoden 1918 kaupan (joskin hieman pienemmässä mittakaavassa), jossa Babe Ruth myytiin Bostonista Yankeesiin. Tässä tapauksessa Dodgers pitää Ramirezia lainalla 2008 kauden loppuun, jonka jälkeen hän tekee neljän vuoden ja 100M$ sopimuksen Yankeesin kanssa. Yankees puolestaan luopuu Bobby Abreusta ja hänen 16M$ vuosittaisesta palkastaan. Yankeesissa Ramirezin ei tarvitse pelata ulkokentällä vaan mies voi keskittyä siihen minkä parhaiten osaa, lyömiseen.

Red Sox ilmeisesti unohti kaikessa mediakohussa, että kyseessä on aikakautensa paras oikeakätinen lyöjä, jolla on, kaikesta kentän ulkopuolisesta sähellyksestä huolimatta, vielä 2-3 kolme kautta uraa huipulla jäljellä. Lisäksi tämä siirto takaa sen, että Red Sox ei taistele mestaruudesta tänä eikä ensi vuonna. Parin vuoden päästä alkavatkin David Ortizilla polvet olla siinä kunnossa, että hänen ympärilleen ei joukkuetta enää rakenneta.

Käytännössä Red Sox tuhosi itseltään ja faneiltaan mahdollisuuden kahteen mestaruuteen seuraavan kolmen vuoden sisällä. Joukkueessa ei ole tulossa huippulyöjiä, jotka nämä aukot täyttäisivät, jo siitä luonnollisesta syystä, ettei Mannyn ja Papin kaltaisia lyöjiä tule kuin tusina vuosikymmeneen saatika sitten samaan seuraan uransa huipulla.

Kaikkien Yankeesin kannattajien puolesta nostan hattua Theo Epsteinille ja kiitän nyörimmästi divisioonan voitosta jo näin etukäteen.

Lisähuomiona todettakoon, ettei koskaan ole saman kauden aikana yhtä moni tuleva HOF pelaaja vaihtanut seuraansa kesken kauden kuin tänä vuonna. Kaikista näistä siirroista ja tulevista divisioonavoittajista enemmän viikonlopun kolumnissa.