Samoan poika Tim Cahill omaa jättimäisen sydämen. Cahill ilmoitti jättävänsä Evertonin (ja Valioliigassa pelaamisen mukanaan tuomat miljaardit) parin vuoden päästä lähteäkseen kehittämään jalkapalloa synnyinseuduillaan Wollongongissa (nimi ei keksitty).
Herra siunaa, jalkapalloilija joka ajattelee muita kuin itseään. Put a shrimp on the barbie, mate.
Cahill on lisäksi maailman paras pääpelaaja, piste. Massiiviset kunnioitukset ja parit highlightit:
Diego Souza, 23, Fluminensen kasvatti joka kävi Euroopassa farttaamassa (2 peliä Benficassa) ja palasi Brasiliaan dominoimaan kotihuudien campeonátoa. Urheilu+:san katsojat näkivät eilen hänen panoksensa Palmeirasin riveissä liigan kärkimatsissa Cruzeiroa vastaan, loput voivat aloittaa vaikka näistä:
Kattelin tossa, että sarjan neitsyspostauksesta on jo kulunut jonkin verran aikaa.. joten eiköhän pistetä seuraava kehiin. Osa kolme luvassa ehkä loka-marraskuussa.
Alvaro Recoba, Uruguay ja Inter Mee-lan-oh. Jäätävä vasuri, kylmempi kuin pohjoisnapa. Mutta mitä löytyy vasurin takaa, ja mikä tekee pelaajasta herrasmiehen?
Recoba siirtyi Interiin vuonna 1997, tehtyään sitä edeltäneillä kahdella kaudella Uruguayn pääsarjassa 62 maalia 58 pelissä. Inter -debyytti tapahtui samassa pelissä Ronaldon kanssa.. ja peli sujui ihan hyvin. Usein jauhetaan pelaajista, jotka onnistuvat debyyteissään (Bellamy yms. blahblah) mutta tällaiseen suoritukseen harva on yltänyt.
Ensimmäisten Inter -vuosien aikana El Chinon peliaika vaihteli melko lailla, syynä ehkäpä Ronaldon, Zamoranon, Baggion, Djorkaeffin ym. laatuhyökkääjien läsnäolo. Lisäksi Recoba on ehkäpä maailmanhistorian kolmanneksi loukkaantumisherkin kaveri (Henri Scheweleff ja Ronaldo jakavat ykköspaikan), joten vaihtopenkin lisäksi myös rehab -kortteerit tulivat tutuksi. Recoban ura sai kuitenkin uuden käänteen keväällä -99, jonka hän vietti lainalla Venezian umpipaskassa joukkueen irvikuvassa. Tehot 19 pelistä olivat 11+9, takuuvarma putoaja sijoittui lopulta sarjan keskikastiin Recoban ansiosta.
Tämän jälkeen kelloa tuli Interissäkin enemmän - eritoten Hector Cuperin valmennuskaudella, jolloin Recoba muodosti liigan tehokkaimman kärkikaksikon Christian Vierin kanssa. Toisaalta, niinkuin Cuperin joukkueet aina, Inter oli noina vuosina jatkuvasti toinen. Recoballa oli myös kunnia olla maailman parhaiten palkattu jalkapalloilija vuosikymmenen vaihteen korvilla, suurempaa tiliä nostaa tänäkin päivänä ainoastaan muutama harva (Valioliiga-) pelaaja.
Viime vuosina peliaika on vaihdellut olemattomasta semi-säännölliseen, esimerkiksi kaudella 06-07 pelejä kertyi tilille ainoastaan tusinan verran. Tosin saavutetut pari mestaruutta varmasti kompensoivat aiempia pettymyksiä. Recoba kuitenkin siirtyi tämän kauden alussa 10 vuoden palveluksen jälkeen lainalle Torinoon, paluu Interiin ei liene enää todennäköistä.
Mutta fanien (kysykää vaikka Jukka Pakkaselta) silmissä Alvaro Recobaa muistellaan ja tullaan muistelemaan suurella lämmöllä. Mutta miksi? Ensinnäkin, tietynlainen vertaus Andy Reidiin on pakko esittää - Alvaronkin ruuminrakenne muistuttaan sunnuntaikrapulaan potevan pubijengihöntsärin vastaavaa aika lailla. Tähän on kenen tahansa Luigi Pastafarin helppo samaistua. Ja se vasuri, aijaijai.
Tämän lisäksi Recoba on todistanut olevansa myös varsin skarppi ja solidaarinen jamppa. Kun puheet tilin suurudesta ja esitysten ailahtelevuudesta kasvoivat italotyyliin elämää suuremmiksi, alensi Recoba palkkaansa. Kun joukkueen muut hyökkääjät olivat vireessä, istui Recoba penkillä. Kiukuttelematta, kommentoimatta.. ikään kuin anti-Zlatan. (btw, Simon Cowell haluaa paitansa takaisin..)
Eli, peli- ja herrasmiehiä, kaikki tyynni. Lopuksi vielä mallia vapareiden vetämisestä.
Niin, tämän vuoksi allekirjoittanut pelaa FC Traxissa numerolla 20, eikä ole koskaan aloittanut PES:in masterliigaa ilman Recobaa. Harmi vaan, että sen Injury -arvo on siinäkin C..
Julio Geordion innoittamana päätin alottaa uuden postaussarjan, aiheena omasta mielestäni legendaarisimmat entisaikojen tai nykyajan jalkapallistit. Okei, tarkotuksena on tappaa nää v!tun tylsät iltavuorot töissä keräämällä mahdollisimman raskauttavaa materiaalia Tuubista, katotaan miten onnistuu.
Ensimmäisenä esittelyssä on pelaaja, joka innoitti Sir Alexin kertomaan joukolle toimittajia, että "he's a fucking great player and you're all fucking idiots...this conference is finished". Niin, Veronin onnistumisesta ManUssa tai Chelseassa voi olla montaa mieltä, mutta tulokset Italiassa ja Argentiinassa jättävät aika niukasti jossiteltavaa: 4 Italian cupia (Parma, Lazio, Inter), UEFA -cup ja UEFA:n Supercup (Parma), 2 Scudettoa (Lazio, Inter) ja tuoreimpana Argentiinan Apertura -mestaruus Estudiantes de la Platan kanssa. Maajoukkueessa "la Brujitan" ura ei ole oikein natsannut, 60 pelattua maaottelua tuntuu aika pieneltä määrältä, mutta tämä selittyy osaks sillä, että Sebaa pidettiin kotimaassa yhtenä isoimmista syyllisistä vuoden 2002 MM-kisojen paskaan menestykseen. Tämän jälkeen tuli sitten pieni tauko maaotteluihin, paluun Veron teki tän kesän Copa Americassa.
Veronin loistokkuus pelaajana ilmenee lähinnä mielettömän pelisilmän ja syöttötaidon muodossa. Tällaset seikat ei välttämättä normiladin ymmärrykseen painu ihan helpolla, mikä osin selittänee Englannissa vallinneen nuivuuden Veronia kohtaan. Mutta, seuraavasta klipistä voi kyllä huomata, ettei ne ManUssa vietetyt pari vuotta kuluneet Juan Sebastianin osalta pelkkää tiliä nostellessa. Ja pari hienoa maaliakin tuli tehtyä..
Pallotaituruuden lisäks Veronin pelissä on myös enemmän kuin tarpeeks kovuutta. Tosin "pikku noita" on melkein yhtä huono taklaamaan kuin Paul Scholes, ja kortteja onkin tullut uran aikana kerättyä aikamoinen määrä. Mutta Veronin pelistä huokuu tietynlainen periksiantamattomuus ja ilkeys, ilman sitä siitä Englannin keikastakaan ei olisi varmasti tullut yhtään mitään.
Jos pitäis valita joku pelaaja universaalin fantasyjoukkueen keskikentän dynamoksi, Veron olis aika sopiva. A player and a gentleman..
