Portti Purtti Makasiini

Nats!Sportsin laadunvalvonta-osasto on tällä viikolla myhäillyt tyytyväisenä blogin telemetriikkaa tutkiessaan ja todennut laadun parantuneen äärettömästi (koska nollalla ei voi jakaa!). Yhden toimituksen sarjatulipostaajan Ronaldo-pyhiinvaellusmatkan vaikutusta asiaan tutkitaan.

Urheilun maailma kuitenkin odottaa ei ketään ja tämä makasiini kertaa tärkeimmät tapahtumat yhden blogaajan vinkkelistä.

Joey Barton joutui vankilaan, joten hänen yllä näkyvä sädekehänsä luultavasti vain suurenee newcastle-fanien keskuudessa. Ainoa huolenaihe onkin, että raitojen suunnan vaihtuessa Joey voi äkkiä sairastua anoreksiaan. (koska vaakaraidat lihottavat, get it? - toim.)



Jari Litmasen Fulham-ura loppui, kun hänelle heilutettiin "mökin" taka-ovea. Litmanen teki jälleen historiaa tutulla tyylillään kehitelleen itselleen innovatiivisia tapoja loukkaantua. Mukana tällä kertaa: sydänvaivat (jotka paranivatkin yhtäkkiä itsestään), väärät pohjalliset ja harjoituksissa päähän osuneen vedon aiheuttama korvatulehdus. Hodgsonin vaikutukset Fulhamiin ovat luku sinänsä ja henkeä pidätellen tällainen casual-fani odottaa, kuinka paljon norjalaisista tippeligan - jyristä voi maksaa ylihintaa. Fulham FC:lle voi antaa suoraa palautetta kaudesta, toivottavasti myös vapaamuotoisesti: "we want our Cookie back" - tyyliin.

Atlantis FC Haka, tuo paskanhajun kotimaan ylpeys, sai mystisesti lisenssin Uefa-kuppiin vain hieman sen jälkeen, kun oli hävinnyt yhden pelinsä 7-0. Tuttuun suomalaiskansalliseen tyyliin äänestyksen ainoa ei-ääni tuli lautakunnan suomalaiselta jäseneltä. Ja tämä on jo niin uskomatonta, että ei pysty kommentoimaan.

Utd puolestaan otti ensin turpaansa HJK:lta 5-1 ja sitten voitti kotonaan FC KooTeePeen (seuraavaksi kymenlaaksossa opetellaan tavuja), 4-2. Eroa kärkeen on paljon, mutta esimerkiksi HJK on jättänyt etsikko aikansa hyödyntämättä ja on vain kuuden pinnan päässä.

Anelka on tyytymätön Chelseassa. Ihan tosi?

Ilja, oi Ilja..

..propsit hälle, isojen pelien mies aina hereillä ollessaan.

Minä lähden nyt matkalle, blogi on täällä. Toivottavasti toimituksen kaksi muuta jäsentä eivät päästä Nats!ia metsittymään. Haaste on heitetty..

Muiluttakaa se Myntti jo!

Henri Myntti ei kestänyt tasaisen pelin tuomaa jännitystä ja laukaisi tilanteen tekemällä jälleen yhden älyttömän virheen. Jarkko Wissin aikana oli sentäs joku pelaaja, joka olisi antanut Myntille välitöntä palautetta. Yllä olevassa kuvassa Henkka-Maukka näyttää kuinka teknisesti oikeaoppisia puolustajia pohjois-pohjanmaalla kasvatetaan. On se säälittävää , kun kaksmetrinen mies roikkuu molemminkäsin löysästi hyökkääjässä ja mies menee "alta" ja pallo pään yli.

Ainoa lohdutus on, että sarja on todella tasainen ja muutkin perinteiset kärkijoukkueet ovat jo menettäneet pisteitä alemman tason jengeille.

Haka ratkaisi talouskriisinsä myymällä yhden pelin kiinalaisille. Uefa ilmoittanee lähipäivinä, että talous on parantunut ja joukkue pääsee Uefa-cuppiin.

Ääripäitä ja yhteenvetoa

Valioliiga 2007-08 on paketissa. Mestaruus Man Yoolle, palkinnot Cristiinalle, ennätykset Derbylle ym. jänskiä juttuja tapahtui vallan liukuhihnalta, katsojat kiittävät.

Kauden lopussa media on yleensä kokoontunut norsunluutorneihinsa tekemään kaikenlaisia tuomiota ja julistuksia kauden tapahtumista. Tässä esimerkiksi the Guardianin mielipiteet vuoden olennaisimmista suorituksista ja suorittajista. Soccernet sen sijaan käytti henkisen pääomansa parhaiden ja heikoimpien pelaajasiirtojen arvottamiseen. HUOM! Guardianin palasta kannattaa lukea myös lukijoiden kommentit, useimmiten heidän blogien jutut ovat joko läpi- tai semipaskoja, mutta lukijat pelastavat aika paljon.

Mitä pienet edellä, sitä isot perässä. Eli Nats!Sports katsoo täten oikeudekseen arpoa seuraavat kunniamaininnat:

Paras pelaaja: Niin, Ronaldo. Muitakin hyviä on, mutta ei ihan näin hyviä. Toi vapari on aika hervoton, suorastaan epäreilu.

Huonoin pelaaja: Tämän kategorian vakiomenestyjien (Bramble, Heskey ym.) joukkoon liittyi paljon uusia, päteviä ehdokkaita. Mainittakoon nimeltä mm. David Healy, Garry O´Connor sekä Erik Nevland. Mutta ylivoimaisesti paskin höntsäri koko liigassa oli Sunderlandin Greg Halford, joka pelasi syksyllä 9 peliä (2 punaista) ja vuokrattiin tammikuussa divariin. Halfordin hinta viime kesän siirron yhteydessä? £2,5 miljoonaa. There's only one Keano..

Kehittynein pelaaja: Ashley Young, 10+20 tehot piisannevat Don Fabiollekin vallan mainiosti.

Vähiten kehittynyt pelaaja: Steve Sidwell. Niin, perse penkissä on paha petrata.

Arvokkain pelaaja: Jimmy Bullard. Niin, oliko Bullardin suoritusten arvo sitten £35 vai £40 miljoona, yhdentekevää. Ilman tätä sympaattista kalamiestä Fulham olisi tippunut jo kuukausi sitten.

Vähiten arvokas pelaaja: Kenny Miller. Teki Derbylle 4-6 maalia, en jaksa tarkistaa tarkkaa määrää. Mutta ihan sama, olis voinut olla vaikka Habamalla koko kauden, joukkue voitti yhden vaivaisen pelin tästä 'ykköstykki' Millerin (aka "Light") huikeasta panoksesta huolimatta. When the Rockies turn cold jne.

Paras osto: ¿Ro-QUE? £3,5 miltsiä on pientä 20 maalin miehestä. Ropsit Sparkylle.

Huonoin osto: Darren Bent/Nicolas Anelka (Chelsea). Bent maksoi Spursille lähes £20 miljoonaa, ja istui tietysti penkillä melkein koko hevonv!tun kauden. Mutta Bent teki sentäs melkein kymmenen maalia, kun taas Anelka osui.. kerran. Hienoja miehiä, kaikki tyynni. Kunniamaininta Chelskin talvihankinta Branislav Ivanovicille, £9 miltsiä ja nolla minuuttia, melkoinen suoritus.

Vuoden m*lkut: Micah Richards, Ashley Young, David Nugent, Leroy Lita.. ja tiedätte kyllä miksi, jos olette seuranneet tätä palstaa. Hienoja nuoria miehiä nämäkin, tulevaisuus on hyvissä käsissä (pun todellakin intended). Ja niin joo, senioriedustajana tähän kategoriaan kelpuutetaan Paul Jewell. Hyvä vuosi mieheltä, kaiken kaikkiaan.

Vuoden epäonnistuja: Dirty Sanchez, ylivoimaisesti. Lawrie mokasi kaiken mahdollisen: kesähankinnat, taktiikat, vaihdot, you name it. Ei pystynyt edes pudottamaan Fulhamia liigasta, todellinen epäonnistuja. Sanchezin seuraava projekti voisi olla vaikkapa tositv-sarja, jossa seurataan sitä miten hän kusee asian kuin asian yhtä pyyteettömästi ja luonnollisesti.

Vuoden hiukset: Chris Eagles oli vahvoilla alkukaudesta, Lauren yritti zuluilla itsensä palkinnoille, mutta todellinen voittaja on ollut tiedossa jo hyvän aikaa. Jermain Defoe, mitä v!ttua?

Vuoden peli: Fulham-Newcastle joulukuussa, pikku pakkanen ja seisomapaikat. Geordie -katsojat vetivät homman plussan puolelle, vaikka peli päättyi 0-0.. eh, mitä, pilkku, Barton? 0-1? Ei kai, jäikö meiltä jotain näkemättä?

Oikein!

Man Yoo! Mutta, miltä näyttäisi sarjataulukko, jos tuomari eivät olisi ryssineet ollenkaan. Eli ns. oikea, puolueeton ja objektiivinen taulukko, eihän sellaista olekaan..?

Khyl-lä, joku sankari on jo tällaisenkin ehtinyt tekaista. ManU voitti oheisessa(kin) utopiassa.. muuten kyllä aika mielenkiintoista luettavaa.

A Player and a Gentleman, Osa II: El Chino

Kattelin tossa, että sarjan neitsyspostauksesta on jo kulunut jonkin verran aikaa.. joten eiköhän pistetä seuraava kehiin. Osa kolme luvassa ehkä loka-marraskuussa.



Alvaro Recoba, Uruguay ja Inter Mee-lan-oh. Jäätävä vasuri, kylmempi kuin pohjoisnapa. Mutta mitä löytyy vasurin takaa, ja mikä tekee pelaajasta herrasmiehen?

Recoba siirtyi Interiin vuonna 1997, tehtyään sitä edeltäneillä kahdella kaudella Uruguayn pääsarjassa 62 maalia 58 pelissä. Inter -debyytti tapahtui samassa pelissä Ronaldon kanssa.. ja peli sujui ihan hyvin. Usein jauhetaan pelaajista, jotka onnistuvat debyyteissään (Bellamy yms. blahblah) mutta tällaiseen suoritukseen harva on yltänyt.

Ensimmäisten Inter -vuosien aikana El Chinon peliaika vaihteli melko lailla, syynä ehkäpä Ronaldon, Zamoranon, Baggion, Djorkaeffin ym. laatuhyökkääjien läsnäolo. Lisäksi Recoba on ehkäpä maailmanhistorian kolmanneksi loukkaantumisherkin kaveri (Henri Scheweleff ja Ronaldo jakavat ykköspaikan), joten vaihtopenkin lisäksi myös rehab -kortteerit tulivat tutuksi. Recoban ura sai kuitenkin uuden käänteen keväällä -99, jonka hän vietti lainalla Venezian umpipaskassa joukkueen irvikuvassa. Tehot 19 pelistä olivat 11+9, takuuvarma putoaja sijoittui lopulta sarjan keskikastiin Recoban ansiosta.

Tämän jälkeen kelloa tuli Interissäkin enemmän - eritoten Hector Cuperin valmennuskaudella, jolloin Recoba muodosti liigan tehokkaimman kärkikaksikon Christian Vierin kanssa. Toisaalta, niinkuin Cuperin joukkueet aina, Inter oli noina vuosina jatkuvasti toinen. Recoballa oli myös kunnia olla maailman parhaiten palkattu jalkapalloilija vuosikymmenen vaihteen korvilla, suurempaa tiliä nostaa tänäkin päivänä ainoastaan muutama harva (Valioliiga-) pelaaja.

Viime vuosina peliaika on vaihdellut olemattomasta semi-säännölliseen, esimerkiksi kaudella 06-07 pelejä kertyi tilille ainoastaan tusinan verran. Tosin saavutetut pari mestaruutta varmasti kompensoivat aiempia pettymyksiä. Recoba kuitenkin siirtyi tämän kauden alussa 10 vuoden palveluksen jälkeen lainalle Torinoon, paluu Interiin ei liene enää todennäköistä.

Mutta fanien (kysykää vaikka Jukka Pakkaselta) silmissä Alvaro Recobaa muistellaan ja tullaan muistelemaan suurella lämmöllä. Mutta miksi? Ensinnäkin, tietynlainen vertaus Andy Reidiin on pakko esittää - Alvaronkin ruuminrakenne muistuttaan sunnuntaikrapulaan potevan pubijengihöntsärin vastaavaa aika lailla. Tähän on kenen tahansa Luigi Pastafarin helppo samaistua. Ja se vasuri, aijaijai.

Tämän lisäksi Recoba on todistanut olevansa myös varsin skarppi ja solidaarinen jamppa. Kun puheet tilin suurudesta ja esitysten ailahtelevuudesta kasvoivat italotyyliin elämää suuremmiksi, alensi Recoba palkkaansa. Kun joukkueen muut hyökkääjät olivat vireessä, istui Recoba penkillä. Kiukuttelematta, kommentoimatta.. ikään kuin anti-Zlatan. (btw, Simon Cowell haluaa paitansa takaisin..)

Eli, peli- ja herrasmiehiä, kaikki tyynni. Lopuksi vielä mallia vapareiden vetämisestä.



Niin, tämän vuoksi allekirjoittanut pelaa FC Traxissa numerolla 20, eikä ole koskaan aloittanut PES:in masterliigaa ilman Recobaa. Harmi vaan, että sen Injury -arvo on siinäkin C..

Hokia Nääs!

Vuoden juntein kohokohta on taas käsillä. Jääkiakon äMäMissä arvotaan kuka kahdeksasta huippumaasta voittaa mestaruuden tänä vuonna ja saa valtikan itselleen melkein kalenterivuodeksi. Jossain kabinetissa Kale tukehtuu makkaraan sinapit suupielessä ku Jutila kelaa nuuska huulessa uransa kohokohtia ja Jari Kurri miettii että kuinka syvälle tsämmpiöni voi ajelehtia.

Iltalehden videotuomarit kannattaa tsekata ni saa tähänki hommaan jotain viihdettä.

Kevättä ilmassa

Ah, baseball. Seattlen Richie Sexson otti "hieman" itseensä, kun Houstonin Kason Gabbardin syöttö oli liian korkea. Parhaat palat noin 2:30 min kohdalla, selostajat eivät säästele sanojaan arvioidessaan Sexsonin miehekkyyttä.

Felix Hernandezille ja Milton Bradleylle (ihme) sivuosa -palkinnot, ilmeisesti myllytyksen mahdollisuus on paljon olennaisempaa kuin itse peli.

Ja parastahan tässä on se, että syöttö ei ollut lähelläkään Sexsonia. Toiseksi parasta selostajien spekulointi siitä kehen Gabbardin olisi oikeasti pitänyt osua.

Turn and face the strain, ch-ch-changes..

Kuva on huonolaatuinen sen vuoksi, että se on ikivanha. Totuus. Frankin aika päättyi tänään, ehkäpä noin 1,5 vuotta liian myöhään. Tilalle tulee oman kylän cule Pep Guardiola, ja muutoksia myös pelaajarintamalla on varmasti luvassa.

Mutta Frankistä.. Joan "täysin hullu" Laporta valittiin seuran puheenjohtajaksi vuonna 2003. Ensi töikseen Laporta palkkasi valmentajaksi Rijkaardin, osti Ronaldinhon, ja loppu onkin historiaa. Ensimmäinen vuosi meni täysin reisille, mutta sen jälkeen tuloksena oli kaksi La Ligan mestaruutta, sekä Tsämps Liigan voitto vuonna 2006 (tack ska su ha, Henke). Rijkaard on ainoa valmentaja Johan Cruyffin lisäksi, joka on onnistunut hoitamaan Barcan Euroopan mestariksi, ei huono. Paitsi jos ajatellaan mitä tapahtui sen jälkeen: viime vuonna haistu 10 pisteen johto liigassa, sekä koko tämän vuoden pannukakku.

Kysymys kuuluukin, onko Rijkaardilla mitään tekemistä tämän menestystarinan kanssa, vai kuuluuko kunnia kenties Ronaldinholle, Decolle, Eto'olle, Xaville, Márquezille, Puyolille ja kaikille muille joiden parhaat vuodet osuivat sattumoisin juuri tuohon menestykselliseen ajanjaksoon? Vastauksen tähän saamme todennäköisesti silloin kun Frank astelee Stamford Bridgelle nahkatakki päällä ja kiharat rasvaisina. Eli ensi kesänä.

Barcasta vielä.. Seura on historiansa aikana ollut varsin menestyksellinen, maailmanlaajuinen suosio on aika lailla tapissa ja brändi kunnossa. Mutta silti, mikä muu seura maailmassa on heittänyt yhtä tylysti pihalle Maradonan, Stoichkovin, Romarion, Ronaldon, Riquelmen (ei kelloa, ei klippiä) tai Dinhon kaltaisia pelaajia? Aika tiukkaa meininkiä. Mes que un club, ei epäilystäkään..

Samppanja jäihin!

Se oli ikimuistoinen futiskevät 2007. Viime vuonna joimme voitonmaljat liigan osalta jo juhannuksena, sen verran selvästi TamU liikaa hallitsi. Ratina puukattiin tukkoon pari kertaa, kun TamU moukaroi pari euro-tiimiä maan rakoon.

Savolainen downgreidattiin isompaan ja paskempaan Savolaiseen. TPV:lle Big Willy on varmasti kova vahvistus. Rahaa tuli, mutta ringin laajentamisen sijaan vaihtopenkillä on Ilveksen junnuja ja takkiin tulee jengeiltä, joilla ei kymmeneen vuoteen ole ollut suomalaisia pelaajia, joilla ei ole kotikentällä ees ruohoa eikä katsomoita.

Joukkueesta puuttuu liideri, joka vaatisi Vilin kaltaisilta surffaajilta primäärisuorituksia. Pallonhallinnan sijaan ainoa taktinen villikortti on heittää Henri "aina pihalla" Myntti kärkeen ja toivoo että Henkka-Maukan paha hengenhaju pelottaa vastustajan topparit kuoliaaksi.

We're fucked until further notice.

Takana loistava tulevaisuus

Viasatin näyttämään Euroleaguen finaalia katsellessa kirjoittaja koki välttämättömän tarpeen palata muistoissaan kevääseen 1998. Trajan Langdon aka the Alaskan Assassin oli tuolloin maailman huipulla Duken paras pistemies matkalla mestaruuteen. Sitten tuli kuitenkin Kentuckyn 23 pisteen toisen puoliajan kestänyt kiri ja loppu onkin historiaa. Tuo ottelupari oli siitäkin mielenkiintoinen, että siinä olivat vastakkain kaksi tuon ajan suvereeneista yliopistopelaajista Jeff Sheppard, joka palkittiin tuona vuonna turnauksen MOP:nä, sekä edellä mainittu Langdon. Anyways Maccabi Tel Aviv - Moskovan ZSKA finaalia katsoessa ja Langdonin puhtaan täydellistä hyppyheittoa ihaillessa tulee väkisin mieleen useampikin yliopistossa ylivoimainen kakkospaikan pelaaja, joista ei koskaan tullut mitään NBA:ssa. Syitä on monia, liian lyhyt, liian huono pallonkäsittely pointiksi, liian huono heittämään, jne. Totuus kuitenkin on että muutaman hetken ajan he olivat parasta mitä yliopistopallolla oli tarjota. Seuraavana on pieni lista college-tähdistä, jotka eivät koskaan toistaneet saavutuksiaan korkeammalla tasolla.

• Trajan Langdon, Duke 1994-1999, Duken ennätys tehdyissä kolmosissa. Pelasi kolme kautta Clevelandissa ennen siirtymistään Euroopan kentille, nykyään edustaa Moskovan ZSKA:ta. Monilahjakkuus Langdon olisi voinut valita baseballin lukion jälkeen, sillä San Diego Padres varasi hänet kuudennella kierroksella vuonna 1994.


• Jeff Sheppard, Kentucky 1993-1998, MOP 1998. Kokeili yhden kauden Atlanta Hawksissa 2.2 pisteen ja 1.2 levypallon keskiarvoilla. Siirtyi NBA vuoden jälkeen Eurooppaan lopettaakseen koripallon syyskuun terroristi-iskujen jälkeen vuonna 2001. Korkeushyppyennätys 2,14m.


• Miles Simon, Arizona 1994-1998, MOP 1997. Simon oli yhdessä Mike Bibbyn kanssa tärkein lenkki Arizonan joukkueessa, joka vuonna 1997 yllätti kaikki expertit ja itsensä voittamalla ennakkosuosikki Kentuckyn jatkoajan jälkeen. Simon pääsi kokeilemaan siipiään NBA:ssa kaudella 1998-1999 huonoin tuloksin. Muutaman Euroopan vuoden jälkeen palasi kotiin Arizonaan missä toimii nykyään Lute Olsenin apulaisvalmentajana. Omistaa lukuisia CBA ennätyksiä sekä MVP-pokaalit vuosilta 2001 ja 2002.


• John Wallace, Syracuse 1992-1996, vei joukkueensa finaaliin vuonna 1996, jossa kuitenkin ennakkosuosikki Kentucky vei voiton. Pelasi lukuisia kausi NBA:ssa saamatta juurikaan mitään aikaiseksi. Lopetti Miami Heatissa vuotta liian aikaisin.


• Tony Delk, Kentucky 1992-1996, MOP 1996. Teki lähes kaikki mahdolliset kolmenpisteen heittoihin liittyvät ennätyksen neljän yliopistovuotensa aikana. Näistä mainittakoon, eniten sisäänmenneitä yhden kauden aikana, eniten sisään finaaliottelussa, eniten sisäänmenneitä yhden final fourin aikana. Pelasi kymmenen kauden NBA:ssa kuitenkin ilman mainittavaa menestystä. 9,1 ppg uran ajalta, joten ei voida lukea täydeksi bustiksi, ei vain koskaan elänyt odotuksia vastaavalle tasolle.

Olisi näitä toki muutama muukin löytynyt, mutta alkoi vuorokausi uhkaavasti käydä vähiin. Tuli vaan pikkaisen nostalginen olo muistellessa niitä porukoiden olohuoneessa keskellä yötä katseltuja Final Four matseja.

Kylmyys

Boston teki lopulta sen mitä kaikki olettivatkin, ATL pääsee viettämään southernplayalisticiä kesälomaa. Mutta tähän suoritukseen kului aikaa suunnilleen yhtä paljon kuin Cuz Lowrylla paidansilitykseen - ihan v!tusti liikaa.

Mutta, mitenpä olisikaan käynyt jos Mike Bibby olisi osallistunut peleihin niinku silleen oikeasti? Keskiarvot 11/3/3, 33% FG, wtf? Isojen pelien mies, NCAA -voittaja jo teininä.. jäätyjä kolmekymppisenä. Cojonesit ovat ilmeisesti katoava luonnonvara. No, kesällä on aikaa ottaa lisää hienoja tatskoja.

Viikon linkit

Viikon aikana on taas sattunut ja tapahtunut. Ohessa parhaat palat.

Pitkällisen blogosfääriä piinanneen haun jälkeen tulokset ovat selvillä. Erin Anderewsin perillinen on valittu.

Ronaldolla (original) on ollut hieman ongelmia transvestiittiprostituoitujen kanssa. Ronaldon (Kristiina) tyttöystävä on paljastunut. Huhujen mukaan ManU:n huippuhyökkääjä ihastui nuoren neidon runsaisiin hengenlahjoihin.

Viikon quote-linjalla jatkaaksemme, viisitoista parasta urheiluleffasitaattia.

Parasta baseballissa on Tim McCarver.

Roger Clemensin elämän tuoreimpien käänteiden valossa esittelemme oman (tai jonkun toisen blogaajan, whatever) listamme top10 rakastajattarista.

Ovechkin NFL:ään. "I bet growing up he never even dreamt of playing professional sports. In the NFL he finally has the chance".

Kymmenen syytä seurata kesäolympialaisia.

Lopetelemme tällä kertaa raporttiin DeShawn Stevensonista, jolla ei vieläkään ole havaittu minkäänlaista aivotoimintaa. Hakuna matata bitches!

White people fuck up too

Jatkoa eiliselle kolumnille, jossa esiteltiin muutamia NBA:n ja NFL:n värikkäimpien tähtien edesottamuksia. Tänään edessä MLB ja NHL. Toimittajakollegan toiveesta joukossa myös valkoisia urheilijoita (NHL:ssä kun niitä mustia/latinoita/kiinalaisia tuntuu olevan melko rajallinen määrä)...

MLB:

• Denny Neagle jää kiinni housut kintuissa Denverissä maailman vanhimman ammatin edustajan kanssa. Colorado Rockies irtinsanoo säädyllisyyspykälään vedoten Neaglen sopimuksen, jota oli jäljellä 6 vuotta ja 43 miljoonaa USD. Now that's a million dollar ho!
• Doc Gooden & Darryl Strawberry. New Yorkin kuninkaita vuonna -86 hieman yli parikymppisinä, kunnes tutustuivat Rick Jamesiin. Cocaine's a helluva drug!
• Pete Rose, "I did not bet on baseball". Vuosia myöhemmin kirjoittaa kirjan, jossa myöntää veikanneensa omaa joukkuettaan vastaan. Shame on you Charlie Hustle! Rose on toistaiseksi ainoa pelaaja, joka on pidetty poissa Hall of Famesta moraalisyihin vedoten. Ty Cobb, tunnettu rasisti ja kaikin puolin aikakautensa vittumaisin ihminen sen sijaan komeilee Hall:ssa kunniapaikalla.
• Carl "Jurassic Carl" Everett, totesi vuonna 2001 haastattelussa "God created the sun, the stars, the heavens and the earth, and then made Adam and Eve. The Bible never says anything about dinosaurs. You can't say there were dinosaurs when you never saw them. Somebody actually saw Adam and Eve. No one ever saw a Tyrannosaurus Rex". Carlilla oli lisäksi muutama vankka mielipide homoseksuaaleista: "Gays being gay is wrong. Two women can't produce a baby, two men can't produce a baby, so it's not how it's supposed to be. … I don't believe in gay marriages. I don't believe in being gay". Ja ehdoton oma suosikkini , vastaus kysymykseen mitä tekisit homolle joukkuekaverille. "At the very least I'd consider setting him straight". Pun intended.

Koska NHL ei oikeasti ketään kiinnosta ja koska siitä oli pirun hankala löytää linkkejä tai muuta matskua siirrytään suoraan vapaamuotoiseen osuuteen.

• Meltdown of the Year, avautumisten aatelia
• I have no clue what these highlites are... never mind here they are
• Ilmeisesti sen F-kirjaimella alkavan sanan saa sanoa TV:ssä (ainakin, jos on nainen... ei tietoa tuliko fudut tän jälkeen)
• Tosin on Big Aristoteleskin päästänyt suustaan muutaman kirosanan
• Merril Hoge, ilmeisesti ne uran lopettaneet 7 aivotärähdystä jättivät jälkensä

Summa summarum, valkoiset pääsee tössimään vain front office hommissa, kun ei niitä noista liigoista oo löytynyt sitten vuoden -56. Ja kaikille pelimiehille sellainen vinkki, että pysykää koulussa. Ettepä näytä niin tyhmiltä TV:ssä. Tosin miljoonat helpottaa sitä typeryyden tunnetta. Kisa kiristyy....

FC Traxin koutsi on valittu!

"either we heal as a team, NOW! Or we die as individuals!"

No brains, just plain dumb!

Edellisessäkin postauksessa mainitun Paul Piercen käsimerkin jälkimainingeissa sopiikin tehdä pieni katsaus ammattilaisurheilijoiden järjenkäyttöön tai sen puutteeseen. Asioiden perspektiiviin laittamisen helpottamiseksi olen jaotellut nämä kyseenalaiset suoritukset urheilulajien mukaan. Lisäksi lopussa on pari vapaavalinnaista kategoriaa. Enjoy!

NBA:

• Legendaarinen Carmelo Anthonyn "no snitching" video. Anthony by the way ylitti laillisen promillerajan viimeisimmässä toilailussaan. Vielä kun saataisiin Melo ja Ricky D samalle klubille off-seasonin aikana *huokaa toiveikkaasti*
• Ja tietysti kuka voisikaan unohtaa Brawl at the Palacea. Ron-Ron ja muut vs. Turtle ja turtlen kaverit. Jermaine O'Nealin nyrkki vastaan Turtlen naama päättyi odotetuin seurauksin
• Ricky Davis heittää ohi omasta korista yrittäessään saada 10:ttä levypalloa uransa ensimmistä tripla-tuplaa varten. Sääli, ettei kukaan opettanut Rickyn hoodeilla, että omaa koria yrittäessä levypalloa ei tilastoida.
• Skip-to-my-luo avaa suunsa ja Chris Paul tuhoaa Rocketsin seuraavassa pelissä heittäen pientä kuittia päälle. Skipille ei kukaan ghettojen kasvatti osannut opettaa olla vittuilematta paremmilleen.
• Shavlik Randolph osoittaa suvaitsevaisuutta a la Project, "Don't bring your gayness on me and I'm fine". Sivukommenttina todettakoon, ettei yksikään NBA:n aktiivipelaajista ole kävellyt rinta rottingilla kaapistaan pihalla. Wonder why... hmmm... Shavlik on muuten määritellyt gayness sanan seuraavasti: Gayness (n.)-
  1) When a dude just starts Frenching you for no reason and then wants to have all kinds of buttsex with you.
  2) When the dude is not only gay but is a mystical queer wizard capable of converting anyone into an uncontrollable homosexual.
  3) When a dude gives you unsolicited and overly sassy fashion advice.

NFL:

• Pacman Jones, makin' it rain. 'nuff said!
• Fred Smooth, sex cruise
• Onterio Smith, the Whizzinator
• Mike Vick, Dawg Pound, oikeestaan niin itsestään selvä, ettei tarvis olla listalla
• T.O. ja kaikki mitä ikinä suustaan on päästänyt

Ja motivaatio loppui kesken. Osassa kaksi käsitellään MLB, Nascar ja NHL. Lisäksi sosiaalista kommentointia syistä, miksi mustat ryssivät muita useammin. Vai ryssivätkö? Stay tuned. Loppuherkkuna muutama naseva sitaatti aikamme suurmiehiltä lajiin katsomatta. Ja kaikkille halukkaille wanna-be-ganstoille (you know who you are) opintosuunnitelma ensi syksylle.

NBA - Where bangin' happens

DeShawn Stevensonin ja LBJ:n sanaharkka saa aika mykistyttäviä piirteitä, Jay-Z katsoi velvollisuudekseen tehdä oikein autenttisen dissausbiisin asian tiimoilta. Pikkuisen huvittavaa, biisikin on ihan paska.. Ja tottakai joku Baltimoren ylpeys on vääntänyt Hovalle jo vastineen.

Toisaalta, Cavsin ja Bulletsin pelit ovat olleet ehdotonta viihde-aatelia, katsojat eivät todellakaan ole jääneet kylmäksi. Enkä oikein usko, että olisimme nähneet tätä, tätä, tätä saatika tätä ilman D-Steven ja 'Bronin hieman eskaloitunutta hiekkalaatikkofeudia.

Stevensonin tyylitajussa on kyllä jotain, mitä en oikein hoksaa..

In other news, Paul Pierce sai $25,000 sakot tämän kanisterihenkisen käsimerkin näyttämisestä. Just. Onkohan puistofutiksessa näin tiukat säännöt, pitääkö ne tuuletukset suunnitella uudestaan?