Now I Can Die In Peace, Part II

Vuoden 2004 mestaruus vaati satoja kuolonuhreja, kun mestaruutta odotelleet vanhukset saattoivat poistua tästä maailmasta tyytyväisinä. Toivottavasti tämänvuotinen ei aiheuta samanlaista ilmiötä, parivuotiailla on todennäköisesti vielä muutama hetki edessä elettävänä. Tämä Nats!Sports:n toimittaja lähti World Seriesiin käännytettynä uskovaisena vain palatakseen takaisin ateistien laajaan kaartiin. Edes itse jumalan tuki ei jättänyt tänä vuonna mitään epäselvyyttä siitä mikä joukkuen on MLB:n paras. Boston toisti kolme vuotta sitten ottamansa 4-0 voiton.

Yhdessäkään ottelussa ei ollut epäselvyyttä joukkueiden paremmuudesta. Colorado tuli finaaleihin ilman ensimmäistäkään finaalikokemusta omavaa pelaajaa aloittavassa kokoonpanossaan ja se näkyi. Toisaalta taas Bostonin ykkös- ja kakkoslyöjinä toimineet Jacoby Ellsbury ja Dustin Pedroia eivät näyttäneet pienintäkään merkkiä ensikertalaisuudestaan. Vanha viisaus syöttäjien merkityksestä osoitti jälleen paikkansa pitävyytensä, Bostonin aloittavat syöttäjät pitivät Coloradon kehutut lyöjät kurissa koko finaalien ajan. Colorado esitti elämän merkkejä ainostaan kolmannessa ottelussa kirien 6-0 tappioasemasta 6-5 tappioasemaan vain antaakseen seuraavassa vuoroparissa Bostonille lopullisen 9-5 johdon.

Huolestatuttavin asia kaikkien suur-Bostonin alueen alkupuolella asuvien kannalta on Red Soxin joukkueen nuori ikärakenne. Neljä aloittavista syöttäjistä on 27-vuotiaita tai nuorempia (Josh Beckett, Daizuke Matzusaka, Jon Lester, Clay Buckholtz). Lisäksi joukkueen vakiopelaajista puolet on alle 30-vuotiaita, baseballissa käytännössä vaippaikäisiä. Kun tähän lisätään Patriotsin voittamattomuus ja sopimustilanne, ei liene mahdotonta, että Bostonissa juhlittaisiin useampia mestaruusjuhlian lukuisia kertoja tulevien vuosien aikana.

Ohessa hieman kuvamateriaalia mestaruusjuhlista. Voimmekin kaikki jäädä odottelemaan Simmonsin ylitsevuotavaista kolumnia Red Soxin mestaruudesta. Ja Yankeesin menettäessä A-Rodin ei Bostonia uhkaa ensi vuonna mikään joukkue.

Nats!Sports onnittelee Boston Red Soxia ja Suomen ainoaa todellista Red Sox fania (tm) ansaitusta mestaruudesta. Ja jumalalle toivotamme parempaa onnea Detroit Lionsien kanssa.

All good things come to an end..

Nats!Sports kiittää ja kumartaa Martin Jolin suuntaan. Tottenhamin humaani ja suoraselkäinen boardi sen sijaan nuoleen Juande Ramosin persettä. Sevilla muuten on voittanut tänä vuonna noin joka neljännen pelinsä.

And lemme tell ya couple a three things. Jolin kuvien selaaminen on varsin huvittavaa.

Ajanhukkaa

Mitä tehdä, jos on todella tylsää? Tai jos joutuu olemaan töissä vaikka repussa polttaa uunituore PES2008?

Straigh cash, homey!. Ihmiset ja niiden tyylitaju..

World Series Preview (or why Bill is acting suicidal)

Aloitetaan henkseleiden paukuttelulla, Nats!Sports oli ainoa merkittävistä urheilun päivittäisjulkaisuista, joka ennusti Coloradon voittavan 4-0. Lisäksi toista otteluparia koskenut ennustus meni ainostaan yhdellä pelillä pieleen. Boston - Cleveland otteluparin ratkaisuksi muodostui Clevelandin bullpenin hajoaminen käsiin seitsemännessä ottelussa, juuri kuten ottelupariennakossamme todettiin. Ainoaksi mainittavaksi miinukseksi voidaan laskea toimituksen moraalinen jääviys hyötyä vedonlyönnillisesti veikkauksista. Coloradon 4-0 olisi tarjonnut Betfairilla kertoimen 26.

Mitä sitten on odotettavissa tulevalta World Seriesiltä. Paljon juoksuja, satunnaisia syöksyjä, Josh Beckettin melkein no-hitter, Matt Hollidayn kaksi grand slamia, Dave Roberts heittämässä avaussyötön toisessa Bostonin kotipelissä ja paljon muuta. Vastakkain ovat siis vasta teini-ikään ehtinyt Colorado Rockies sekä ikuisesta häviäjästä parissa vuodessa kestosuosikiksi muuttunut Boston Red Sox. Mainittakoon tässä yhteydessä, että toimittajalla on epäonni kuulua Suomen ainoan todellisen Red Sox fanin (tm) perheeseen. Mikäli Boston WS:n voittaa ei sille mehuttamiselle todennäköisesti tule loppua ennen seuraavaa vuosituhatta. Näillä eväillä lähdetään kohti parempaa huomista ja tappion kyyneliä.

Siinä missä Coloradon joukkue on Denverin ulkopuolella täysin tuntematon, sisältää Boston yksi toistaan kummallisempia persoonia. Ulkokentän muodostavat Manny (being Manny) Ramirez, tulokas Jacoby Elsbury ja kotiyleisön buuausten kestokohde J.D. Drew. Sisäkenttä puolestaan koostuu kokeneesta Mike Lowellista, 160-senttisestä vuoden tulokasehdokkaasta Dustin Pedroiasta, trukkikuski Kevin Youkilisesta sekä Julio Lugosta. Lautasen takana seisoo kapteenin asenteella ja historian tehottomimman mailan kanssa Jason Varitek. Syöttäjäkaluston koostavat mr. October II Josh Beckett (yksi lukuisista Alyssa Milanon kanssa seurustelleista syöttäjistä toim. huom.), Curt "bloody sock" Schilling, Daizuke "gyroball" Matzusaka ja 60 mailia tunnissa heittävä Tim Wakefield. Bullpenin täydentävät Jonathan Papelbon ja iso liuta satunnaisia statisteja.

Coloradon joukkueesta mainittakoon tähtinä (mikä on tässä yhteydessä hyvin tulkinnanvarainen käsite) Matt Holliday, Brad Hawpe, Matt Corpas, Jeff Francis sekä herra Rockies itse, Todd Helton. Helton oli ennen tämän vuoden pudotuspelejä kolmantena kaikkien aikojen listalla pelattujen ottelujen määrässä ennen ensimmäistä pudotuspeliesiintymistä n. 1700 ottelulla.

Ettei postaus pääse leviämään keskipitkän novellin mittoihin on paikallaan siirtyä itse arvioon ja lopputulosilmoitukseen. Ottelusarjan ratkaisuhetket koetaan toisessa ja viidennessä pelissä. Toisen pelin jatkoerätappion ansiosta Colorado menettää mahdollisuutensa tulla ensimmäiseksi joukkueeksi joka voittaa kaikki pudotuspeliottelunsa divisioonakierrosten aikana. Bostonin viimeinen vastarinta nähdään viidennessä ottelussa, joka venyy 17 vuoroparin pituiseksi. Tässä ottelussa molemmat joukkueet marssittavat kentällä kaikki käytettävissä olevat syöttäjänsä. Ratkaisijaksi nousee Troy Tulowitzki, joka lyö Eric Gagnen 0-2 syötön vasempaan takakatsomoon hetkeksi hiljentäen kotiyleisön. Hetken kuluttua denveriläiset ymmärtävät kotijoukkueen todellakin voittaneen ja ryntäävät kentälle. Ottelun erikoisuutena mainittakoon Tulowitzkin neljännessä vuoroparissa yksin suorittama kolmoispoltto, ensimmäinen WS-historian aikana. Samalla Tulowitzkistä tulee ensimmäinen pelaaja joka on pystynyt kyseiseen suoritukseen kaksi kertaa saman kauden aikana. Bostonin tappio aikaansaa välienselvittelyn, joka johtaa joukkueen pelaajiston uudelleenjärjestelyyn. Colorado mestariksi voitoin 4-1.

Coloradon voitto osoittaa ettei edes Jumala erehdy voittavan joukkueen valinnassa joka vuosi ja rukouksiin silloin tällöin vastataan. Näytettäköön tässä vielä ESPN niin sanottujen experttien arvaukset lopputuloksesta.

Stark	Olney	Neyer	Crasnick	Law
4-2	4-1	4-2	4-2	4-1

Ensi vuonna uudestaan, tosin ilman Joe Torrea. Siihen asti Nats!Sports toivottaa; Stay classy Tampere!

Iceman cometh!!

Antaa viinin virrata ja nuorten miesten juhlia. Sunnuntai oli mahtava päivä olla tamperelainen. Koska tapahtumia oli useampia ja niinkin mittavia, ansaitsee jokainen niistä oman postauksensa. Otan vastuulleni moottoriurheilun, futishullut hoitakoot TamUn.

Kimi siis ratkaisi mestaruuden kauden viimeisessä kisassa huikean pisteen erolla. Kautta lähes ylivoimaisesti hallinnut Lewis Hamilton taipui parissa viimeisessä kisassa omaan kokemattomuuteensa sekä tallin töppäilyihin. McLarenhan ei halunnut varmistaa mestaruutta toiseksi viimeisessä kisassa vaan antoi Hamiltonin ajaa renkaansa loppuun kisan voittoa tavoitellessa. Ilman tätä mokaa viimeisessä kisassa ei olisi enää kisattu mestaruudesta.

Oman erityismainintansa ansaitsee Kimin ja koko Suomen pikkuvaimo Jenni, jonka keskittyminen omiin yökerho- ja hevosharrastuksiinsa antoi Kimille ratkaisevilla hetkillä rauhan keskittyä ajamiseen vaimon kaitsemisen sijaan. Ilman Jennin uhrauksia mestaruutta tuskin olisi tullut. Tästä palkinnoksi hänellä ostettakoon toinen 350 000 € hevonen leikkikaluksi.

Kimin suurin valttikortti kauden aikana on ollut hänen tunnerikkautensa joka on ollut jokaisen katsojan havaittavissa hänen ilmeikkäiltä kasvoiltaan. Nats!Sports lopettaa onnitteluihin ja toivottaa parasta niin evioeroon kuin ensi kauteenkin. Hyvät naiset ja herrat, Kimi Räikkönen!

Tää on sitä paskaa..

Hmm, sunnuntai-iltapäivä, pikku päänsärky, ulkona sataa.. talvi tulossa. Energiat piisaa just ja just tuubin selaamiseen. Suuremmitta tekosyittä, suomalaista hipidihoppia..

Hannibal & Soppa - Lissää vinkunaa



Kemmuru vapaalla tyylillä



Loost Koos - Takaisin Tallinnaan (Ilosaaresta, kuinka monta mc:tä mahtuu 3 neliön lavalle..?)



Asa - Vaaranmaa



Raimo - Kauluspaitoja (jäätävä!)



AOC (Army of Christ) feat. Ilkka Jääskeläinen (myöskin jäätävä!)



Boonusvideo: Rapin SM-finaali 2005, Ruudolf vs. Kajo



Vielä yks, klassikkomatskua. Tulenkantajat - Rollofunk



Joo-o, semmosia. Lopputulemana iltapäivän surffailusessiosta -> Suomalaisten artistien pitäisi tehdä enemmän videoita. Sitä odotellessa..

Os brasileiros são muito felizes

Etelä-Amerikan MM-karsinnat käynnistyivät taas kuluneella viikolla. Brasilia pelasi Ecuadoria vastaan Maracanalla, ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2000. Ja hyvin pelasivatkin..



Yllätyksenä ei myöskään tainnut tulla se, että muutama pelaaja "myöhästyi paluulennoltaan". Tämähän on muodostunut jo perinteeksi latinotaiteilijoiden keskuudessa. Mutta tällä kertaa siihen oli hyvä syy, sillä pitihän hyvin mennen pelin jälkeen vielä kunnon kekkerit järjestää. Seurauksena tästä Robinho, Dinho ja Julio Baptista eivät "ehdi" osallistumaan tämän viikon La Liga -kierrokselle.

Niin, ja Adriano murjottaa tällä hetkellä jossain päin Italiaa puolityhjä viskileka kädessään, miettien miksei häntä kutsuttu.

Nojoo, mitä sitten? Kaikkihan tietävät, että brassit tykkäävät tanssia ja juhlia (ja syödä?), eihän sitä nyt kaikista sovituista tapaamisista tarvi kiinni pitää. Eli ei tässä nyt oikeastaan ole mitään uutisoitavaa. Mutta, tapahtuma toimii loistavana tekosyynä postailla pari tuubiklippiä, liittyen tuohon brassien iloisuuteen, sekä sen ilmenemiseen pallon kanssa toimittaessa.





Ja vielä legendaarinen Robinhon ja Falcaon Ginga -pätkä.



Tämän todistusaineiston valossa voidaan vissiin todeta, että antaa niiden ottaa parit tömpsyt jos huvittaa. Ei tuntuisi hirveästi haittaavaan.

Ja kiitos Nikkelle (tm) linkeistä.. Joga e toma bonito!

Zel-si is no a big a fish, èh?

Hei, D'Angelo haluaa vartalonsa takaisin!

Okei, asiaan.. Didi haluaa siis pois Chelseasta, sehän oli jo tiedossa. Mutta herra Kuningaskalastajan lista mahdollisista joukkueista on Abramovitsin kannalta aika tylyä luettavaa. Drogba nimittäin suostuu "katkaisemaan jalkansa" ainoastaan Interin, Milanin, Barcan tai Realin puolesta. Chelsea ei sittenkään herätä niitä kaikista suurimpia tunteita, ainakaan tämän jalkapalloilijan mielestä.

Mainittakoon, että England's Brave John Terry (tm) oli tämän luettuaan varsin suuttunut. Lukemiseen nimittäin kului hirvittävä määrä aikaa, sillä artikkeli sisälsi paljon monitavuisia sanoja.. Frankin kommentteja ei saatu, oli kuulemma talviunilla Doritos-bingen jäljiltä.

Chelsean maine ja houkuttelevuus on saanut viimeisen kuukauden aikana varsin suuria iskuja, onkin mielenkiintoista nähdä, miten nämä vaikuttavat esimerkiksi ensi kesän pelaajamarkkinoilla. Tosin rahaahan niillä on tarjota, useimmiten kaksinkertainen määrä kilpailijoihin verrattuna, otetaan nyt vaikka tämä suomalaislupaus Lauri Dalla Valle esimerkiksi.

Mutta, Didi siis lähtee. Mutta ei vielä tammikuussa, sillä isommat pojat eivät sitä hyväksy. Tämän postauksen pointti onkin tarkastella niitä vaihtoehtoja mitä Drogballa ensi kesänä on.

Inter? No ei. Siellä on jo Zlatan, eikä kahden tollasen sulttaanin asettaminen samoille apajille olisi millään tasolla järkevä ratkaisu. Sitäpaisti Interillä on aivan järjettömät määrät muitakin hyökkääjiä (Crespo, Suazo, Cruz ja kyllä, Adriano), eikä tähän soppaan enää tarvita lisää mausteita, oli ne kuinka tulisia hyvänsä.. (mitä?)

Milan? Ehkäpä, koska Milanin hyökkäys on vähän kyseenalainen. Nimet on kovia (Ronaldo, Inzaghi), mutta vuosi ei ole 1997. Lisäksi niiden rosterista löytyy maailman räikein ja huonoin sukeltaja, Alberto "Häpäisy" Gilardino. Eli Drogban kaltaiselle tekijämiehelle olisi kysyntää.. Mutta kun Berlusconi haluaa kuitenkin mielummin ostaa erään tietyn komeakasvoisen brassin. Ja siirron toteutuminen taitaa itse asiassa viime aikaisten tapahtumien valossa olla jopa todennäköistä. Joten ei Drogbaa sinnekään..

Barca? Ei, culet inhoaa Drogbaa aiempien vuosien edesottamusten vuoksi. Lisäksi Henry, Messi, Eto'o, Giovani ja Krkic riittää Blaugranalle varsin mainiosti, vaikka Dinho Milanoon menisikin.

Real? No totta helvetissä! Niillähän on pitkät perinteet huonosti suunnitelluissa ostoksissa, ja useimmat niistä on vieläpä olleet hyökkääjiä. Eli Didi voi alkaa jo mallaamaan valkoista paitaa. Ja lil' Micky Owen antaa varmasti hyviä vinkkejä Raulin kenkien kiillottamiseen.

Eli suuntana Madrid. Kaiken lisäksi Real todennäköisesti tekee vielä muitakin aivan järkyttäviä hankintoja (Ca$hley, Cassano takaisin lainalta?), ja pääsemme vuoden kuluttua seuraamaan suurinta jalkapalloon liittyvää saippuaoopperaa sitten.. tän vuoden Chelsean. Erinomaista.

Viikon linkit III (nyt jo toista kertaa saman kuun aikana!!)

Huippusuosittu kolumni saa jälleen jatkoa, kun toimittaja palaa facebook-harrastuksensa parista todellisen elämän pariin. Tämän viikon aihepiiri käsittelee tuttuun tapaan kaikkea mahdollista tämän taivaan alla, sekä scientologian tapauksessa hieman taivaan ulkopuoleltakin.

Poikarakkaus on palannut Bostoniin. Onneksi playoff-helvetti ole latistanut tunteiden paloa joukkueen sisällä.

Wimbledonin pallopojat puolestaan ovat antaneet vakuuttavia todisteita omasta heteroudestaan. Tai sitten Maria Sharapova vetoaa kaikkiin seksuaalisiin suuntauksiin.

Brooklynilaisesta jakeluliikkeestä takavarikoitiin 7,2M$ edestä HGH:a. On vain ajan kysymys ennen kuin FBI iskee Dr. Dre:n kotiin.

Scientologia valtaa alaa, jopa Simpsonien supersuosittu hahmo on liittynyt joukkoon. Tämä herättää kysymyksen, onko maailmassa enää mitään pyhää? Toisaalta Charles Manson ei tullut kenellekään yllätyksenä.

Patriotsilta päähän saaminen ei vakuuttanut Dallasin WR Patrick Craytonia. Craytonin lausuntojen uskottavuutta vähentää valitettavasti se, että uhoavia mustaihoisia urheilijoita löytyy nykyään enemmän kuin hippejä 70-luvulla. Ja kuten hipit aikanaan, eivät uhoavat urheilijatkaan tunnu olevan kovin luotettavia lupauksen lunastajia.

NFL:n suosituin tuomari Ed Hochuli palkitsee oman ryhmänsä jokaisen pelin jälkeen erilaisilla kumileluilla (ja mahdollisesti jollain extralla, jota emme lakiteknisistä syistä voi mainita).

MLB:n ahkerimmat palkkasoturit. Ryhmän sloganina tai olla "Team loyalty? Fuck that, I'm taking the money, homey!"

Sama kaveri joka taannoin tarjosi 30$ Tom Brady polviin taklaamisesta on hieman tyytymätön tähänastisiin tuloksiin. Ja listaa selatessa ei voi kuin olla samaa mieltä. Jos nimittäin haluaa vaihtelua tylsään kauteen. Tosin Peyton ja Brady voidaan puolestani jättää rauhaan, muut olkoon vapaata riistaa.

Hyviä vihjeitä alkoholin ja muiden mieltäylentävien substanssien käyttöön kaikille isäksi aikoville.

Ja ettei kolumnin taso pääsisi täysin lopahtamaan, lienee paikallaan lisätä muutama esteettisesti ihastuttava otos. Esittelyssä Tracy, Bostonin Bar Roomin tarjoilija, jolla on pieniä ongelmia Marky Markin nimen kirjoitusasun kanssa. Annettakoon se hänelle anteeksi.

Tässä kaikki tällä kertaa. Tune in next time for some more faaaantastic links. Goodnight and good luck.

Sekalaista Vol.1

Iskekää niihin haarukka! Pelit eivät ole ohi vielä, tuntuu olevan tuttu mantra monelle englantilaismanagerille. Tekosyythän oli valmiiksi keksitty alustasta ja vielä päälle kun saatiin huono tuomari ja säätkin oli mitä oli. Tai miten se meni, että "vittu mä mitään mustaa hattua päähän pistä, vaan koska me pelattiin 0-0 Espanjan kanssa".


Mistä tulikin mieleen, että oli semmoset juhlahöntsyt, ettei paremmasta väliä. Manolo oli siellä ja jopa 11 tuhatta helsinkiläistä, kohtahan sitä joutuu jo kehumaan todelliseksi futiskaupungiksi!

Tulipahan ainakin sekin selväksi, että kuinka kaukana euroopan huippumaat Suomelta ovat. Maalikin olisi kiva, mutta Hodgson lupasi jo meille huolestuneille, että seuraaviinkin peleihin lähdetään pitämään oma maali puhtaana.

"Räppäri pulassa, apua tulossa!" uutisissa tällä kertaa T.I!



T.I. pidätettiin ostaessaan paria konekivääriä. ATF käytännössä järjesti koko homman, tapa joka ei meikäläiseltä saa ihan puhtaita papereita. Yhteistyössä ATF:än kanssa toimi T.I:n henkivartija. T.I. ei ole rekisterin puolesta ihan puhdas, joten häkki heilahtaa. Omin sanoin: "...but yousa 7 time felon, watcha doin' wit dat?/I got prices on my head, fed rushin the spot..". Loppujen lopuks ihan käsittämätöntä toimintaa mieheltä. Tyhmäähän se on olla tyhmä.

Käsittämättömästi tällä palstalla ei ole raviurheilua ikinä käsitelty, joten Passionate Kempin tallinvaihdolla on hyvä aloittaa. Vihdoinkin varmasti monen nettihirmun mielestä. Passionate Kemp on tienannu kolmessa kaudessa 1.3 miljoonaa euroa muistaakseni ja on siis kaikkien aikojen eniten tienannu suomalainen.



Mulla ei oo mitään Markkua vastaan henkilökohtaisesti, sillä se kerran Player's Cafeessa selitti mulle peitsareiden askellajin salaisuuksia ja vaikutti normiäijältä. Silti tallisiirto ei tule oikeastaan kenellekkään hirveänä yllätyksenä.

Muissa, "rikolliset seipäissä", uutisissa:

Maailman Kaikkien Aikojen Mäkikotka(tm) tekee paluuta. Ja olisi hyvin voinut kirjoittaa seuraavanlaisen viestin Merville naapurilleen, jos siis osaisi kirjoittaa eikä olisi ryypännyt itseään ala-asteelta pihalle.



No niin meitsi lähtee ny "Isoon Savuun", kattellaan!

Maailma ei ole reilu paikka..

..epäkohtia täynnä. Ehkä pienin niistä on FIFA:n vuoden pelaaja -äänestyksen nimilista. Mutta sitä lukiessa tulee kyllä suuria tunteita pintaan, lähinnä hämmennystä ja epäuskoa. Koko maailman jalkapalloa (väitetysti) pyörittävä organisaatio ei ilmeisesti kuitenkaan katso olennaiseksi seurata itse pelejä, riittää kunhan ajetaan uudistuksia läpi. (Koska niille naisille saadaan ne kireemmät peliasut, perkele..?)

Listalta puuttuu esimerkiksi Daniel Alves (paras laitapuolustaja/wingeri), Francesco Totti (30 friggin' maalia viime vuonna) ja Iker-Man (paras veskari, piste). Tilalle on naarattu kaiken mailman Vieiraa, Lahmia, Thuramia ja Cechiä, jotka ei ole edes pelannu kuin puolet kaudesta.. Älkääkä edes alottako noiden Lampardin ja Terryn kanssa, mulla ei riitä huumorintaju.

Nojoo, purnauksen aihe on melko turha, koska ton "äänestyksen" todennäköisesti voittaa Kaká. Ja mikäs siinä, ei vastaväitteitä täältä suunnasta. Mutta tämä kolmenkymmenen parhaan lista oltaisiin ehkä voitu laatia pikkuisen huolellisemmin..

Aiheeseen liittyen vielä, a player and a gentleman:



Go Ricky, Jesus loves you..

You Live For This! (and wish you were f*cking dead)

Ei mennyt ihan putkeen, eikä oikeastaan edes sille seinällekään. Näitä käy, ensi vuonna uusi yritys, aina ei voi voittaa jne... LCS-ottelupareiksi tulivat Boston-Cleveland ja Arizona-Colorado.

Boston-Cleveland otteluparilla on mahdollisuudet kehittyä mahtavaksi. Sarjan ensimmäisessä kahdessa pelissä joukkueet marssittavat kentälle liigan kärkikymmenikköön kuuluvat syöttäjät. Ensimmäisessä ottelussa etulyöntiasema on lievästi Bostonilla, sillä Josh Beckett on nuoren uransa aikana osoittanut olevansa historian kylmäverisimpiä pudotuspelisyöttäjiä. Samoin kolmannessa ottelussa etu on pakko antaa Bostonille, Jake Westbrookia ja Curt Schillingiä kun ei aivan samalla viivalla olevina syöttäjinä voi pitää. Loppujen lopuksi Clevelandin tuomioksi tulee osoittautumaan heikko bullpen joka on kaikki etu mitä Boston tässä ottelusarjassa tarvitsee. Boston jatkoon 4-2.

Arizona-Colorado otteluparissa ei voi muuta kuin veikata Coloradoa. Ensimmäisellä kierroksella todistettiin jumalan olemassaolo, sillä vastoin kaikkia ennakko-odotuksia Colorado ei hävinnyt otteluakaan. Coloradoha on siitä eriskummallinen urheilujoukkue, että heillä on rukouspiiri saunailtojen sijaan. Enkä nyt tällä kertaa aio asettua jumalaa vastaan. Sillä jos hän kerran on olemassa alkavat mahdollisuuteni taivaaseen pääsyyn näyttää 25 vuoden pakanismin jälkeen melko heikoilta. Colorado voitoin 4-0.

Seuraavana onkin sitten WS mestarin ilmoittaminen. Ja nämä veikkauksethan eivät voi mennä pieleen toisin kuin ekalla kierroksella.

Ketä siel' pelaa, hei?

"Eeiks ne jankkiisit oo iha hyvii, hä?"

"Onk ne kui vihasii, jos mä tän laittasi kotipeliin, kui sä luule?"

LebRon James Inc. on satojen miljoonien arvoinen pisnis ja sillon kannattaa olla primääripaikoilla, eli miten olis Nyyy Yaaaawk?

Go Sox!

Le God

Joku Guardianin setä oli vetänyt yhteen hienoimpia vaparimaaleja.. Sieltä löyty myös Matthew Le Tissierin eräs suoritus. Notta tästä innostuneena pistetään Le Godin parhaat maalit näytille:



Cracking stuff, niinku paikalliset sanois..

Quote of the week

Steve Jack, in da heezy:

Jackson dropped 17 pounds even though he says he "wasn't trying to. I'm a sexy guy, you know? It happens."

Se takia Lauri vissiin onkin lihonu viime aikoina..

Viikon linkki -matskua

Jermain, you naughty little midget!

Eksyksissä netissä

Seikkailin interwebissä selvittääkseni tuleeko tuo Stigidin kiertue tänne meidänkin suuntaan.. No ei tule, mutta muutama hassu juttu löytyi. Ensinnäkis, "Vadelmasuklaa".



Stigin MySpace kannattaa muuten käydä katsomassa, visuaalisesti ehkä paras.

Monen mutkan kautta päädyin Felix Zengerin sivuille, Illu muistanee Coupin keikalta (?). Tällä suomenruotsalaisella ei taida olla het potatis i munnen..



Felix osaa myös potkia jonkin verran bägiä.



Ei tosin näyttäis lainaavan hirveesti, ikävää peliseuraa..

Niin siitä Nats!Sportsin risteilystä...

Miten ois Fulhamin matchday-cruise, kun ny sinne ollaan menossa! Ja luvassa on "xmas meal with crackers"...eli Laurikaan ei tuntis oloaan yksinäiseks!

"On Saturday December 15, the match day Boat Cruise sets off for a two hour luxury Thames Cruise including a champagne reception and a three Course Christmas meal with crackers to get into the festive spirit.

...You will then be transferred to the game with a complimentary programme in hand, to enjoy live Premier League football as Fulham take on Newcastle at Craven Cottage (kick off 3pm). Aerial

So why not take your team out for a well earned day out this Christmas relaxing on the river before the big game."

Ja koska ei oo mitään lisättävää niin tähän väliin yks parhaita videoita ikinä:



Mistä seuraa tietenkin luonnollinen siirtymä tuonkin videon ohjanneeseen Spike Jonze - nimiseen henkilöön, jonka ansiolista on kovin vaatimaton. Meriittinä toinen top5 hip-hop videoista ikinä:

Brasilialaiset ämmät ottaa pers..

Celtic voitti eilen Milanin 2-1, mutta ottelun paras suoritus nähtiin Didalta.



Ah've no got a thing tae say, like. Paitsi LMAO!

Viikon linkit II

Tervetuloa jälleen kerran kuukausittaiseen viikon linkit osioon. Tällä viikolla luvassa märkiä t-paitoja, kauniita naisia, unohtumattomia lausahduksia sekä paljon muuta.

Aloitamme naiskauneudella. Kuvallinen esitys mestaruusjuhlien parhaasta puolesta. Nyt vain herää kysymys, että missä ovat Suomen naisreportterit? Tosin Laura Ruoholan tapauksessa en edes halua tietää.

Nuoruuttaa on varjeltava, sillä se on helposti särkyvää.

Sitä saa mitä tilaa! Bearsin fanien olisi ollut hyvä muistaa vanha sananlasku "be careful what you wish for".

Beware the gold digger baby mama! Kun seuraavan kerran tulee pakottava tarve lisääntyä, kannattaa kysellä Lance Briggsin mielipidettä. He sure knows how to pick 'em.

Happamia sano kettu pihlajanmarjoista. Kausi on vasta aluillaan mutta haterit lupailee jo rahaa Bradyn polvista.

Muistutus kaikille poptähtien kanssa hengaileville keikkoilijoille. Ei kannata pettää naista, jolla on mikrofoni ja kuulijakunta (ellei oikeasti haluaa nimeään lehteen).

Oletko kateellinen Justin Timberlakelle? Syytä olisi! Tämän sinä menetät.

Nats!Sports on aina ollut huolissaan urheilulajeista, joissa auktoriteetteina toimivat naiset saavat mahdollisuuden ohjata viattomia nuoria tyttöjä väärän joukkueen riveihin. Nyt myös tennis voidaan lukea näiden lajien kirjavaan kuntaa.

Mets-fanin sydänveren vuodatus on aina yhtä hauskaa. "TBS' postgame show will be presented by Captain Morgan Rum. What a coincidence. So is my week." Priceless!

Hell hath no fury like a mistress without financial compensation.

Pinkki Taco ei ilmeisesti kelpaa stadionin nimeksi. Toimitus jää haaveilemaan menetetyistä mahdollisuuksista.

Ja lopuksi Illulle pieni tipsi ensi lauantaita varten.

Tässä kaikki tällä erää ensi kuussa lisää...

MAR-TY, MAR-TY!

Tästä puhuttiin tuplan kanssa joskus tässä. Koko Martyn potkut hommassa haisi fisu, nyt fanit huutavat Martya takaisin ja kausi on niin sanotusti aidalla. Kiikun kaakun.

You Live For This!! - The Curse of Billy Goat

Vuoden maagisin aika on jälleen käsillä. Unelmat särkyvät ja fanit tukehtuvat omaan epätoivoonsa. Ja koska Chicago Cubs on vaihteeksi mukana playoff- karkeloissa, tuhannet Chicagon alueen vanhukset odottavat toiveikkaina haudan lepoon pääsyä. Nats! Sportsin toimituksen virallisena spelialistina lienee paikallaan sanoa muutama sana tulevista ottelupareista nyt, kun San Diego Padres on tuhonnut lopullisesti allekirjoittaneen mahdollisuudet hyötyä rahallisesti lopputuloksista (as in vedonlyönti). Lisäksi kolumnin lopussa ilmoitetaan toimituksen (siis allekirjoittaneen) valitsemat MVP, Cy Young ja ROY. Onko tämä se vuosi jolloin Cubsin 99 vuoden kuiva putki päättyy?

Sen suurempia saivartelematta asiaan...

Yankees vs. Indians
Sarjan paras syöttäjäkaksikko vastaan sarjan murhaavin kokoonpano. Yankeesin onnistui välttää C.C. Sabathia kauden aikana, mutta play-offeissa Sabathia tulee todennäköisimmin kahdesti vastaan. Tasainen ottelusarja ratkeaa neljännessä pelissä, kun Grady Sizemore kadottaa helpon koppilyönnin New Yorkin pilvisen taivaan keskelle Derek Jeterin lyödessä voittojuoksun. Peli jälkeen Jeter kruunataan New Yorkin prinssiksi. A-Rodin tilastot ottelusarjassa 12/21, 3HR, 7 RBI, 6R. New Yorkin lehdistö melkein kutsuu häntä Tosi Yankeeksi (tm).
Koko ottelusarjan ajan on tuskallisen selvästi huomattavissa Indiansin kyvyttömyys tuottaa juoksuja. Sabathia syöttää 16 täydellistä vuoroparia ensimmäisessä pelissä luovuttaakseen pallon Joe Borovskille, joka välittämästi kävelyttää seuraavat 4 lyöjää. Tasoittavassa vuoroparissa Indians yrittää näpyllä pesälle pääsyä kolme kertaa putkeen tuloksetta lopettaen pelin.
Otteluparin ratkaisutekijä muodostuu Joba Chamberlainista, kun Joba Rules (tm) heitetään roskakoriin toisen pelin aikana. Chamberlain syöttää jokaisessa pelissä päätyen 8 juoksuttomaan vuoropariin.
Indiansin ainoa voitto tulee kolmannessa pelissä nuoruudenlähteen löytänyttä ja sittemmin kadottanutta Mike Mussinaa vastaan. Hirvi ei pysy pelissä kuin kahden palon ajan, mikä on surkein suoritus sitten Tom Glavinen kauden viimeisen pelin. Yankees jatkaa voitoin 3-1.

Red Sox vs. Angels
Etelä-Kalifornian Angels lähtee Davidina Bostonin Goljatia vastaan. Valitettavasti tällä kertaa massan laki puree ja suuri yleisö säästyy small-ballin piinalta loppu pudotuspelien ajan. Angels jää ottelusarjassa ilman kunnaria, mikä tekee joukkueen loppusaldoksi noin 22 koko vuodelta. Reggie Willits pakotetaan vaihtamaan ihonväriä väärinkäsitysten välttämiseksi. Los Angelesin poliisi pidättää hänet välittömästi stadionin ulkopuolella. J.D. Drew on aivan tulessa koko ottelusarjan ajan aiheuttaen shokkikuolemia Bostonin lehdistön parissa. Todelliseksi ongelmaksi Angelsille muodostuu John Lackeyn aloittaminen Bostonia vastaan. Lackey murhataan sekä 1. että 4. ottelussa. Boston jatkoon 3-1.

Phillies vs. Rockies
Ottelupari, josta jokainen syöttäjä on nähnyt painajaisia viimeiset kuukaudet. Coloradon rakettialustan ja Philadelphian taskurasian murjomina seisoo sarjan lopussa puolentoista tusinaa syöttäjiä, joiden urat tuskin koskaan tulevat selviämään sarjan aiheuttamasta shokista. Jimmy Rollins vahvistaa kiinnitystään MVP-palkintoon vaikka virallisesti pudotuspelejä ei tulisi huomioida äänestettäessä. Rockiesin ja Philliesin tuhkimotarina on ollut yksi kauden ehdottomia helmiä. Vielä kaksi viikkoa sitten Philly oli 7½ peliä Metsiä jäljessä. Rockies puolestaan nousi pudotuspeleihin voittamalla 13 viimeisestä 14 pelistä ja päihittämällä San Diego Padresin extraottelussa 13 vuoroparissa. No, tuhkimollekin koittaa keskiyö ennemmin tai myöhemmin. Coloradon kohdalla ennemmin. Philliesin lyöntijärjestyksen keskiosa Utley, Howard, Burrell on liikaa Coloradon kyvyllisesti rajoitetulle syöttäjäkalustolle. Coloradon tukijalka Matt Holliday ei valitettavasti koe aiheelliseksi osua palloon kuin kotikentällä, kuten koko kauden ajan on tavaksi muodostunut. Tämä muodostuu ratkaisevan suureksi eroksi tässä kotiutuslyöntikilpailussa. Phillies etenee 3-2 voitoin.

Diamondbacks vs. Cubs
Tässä otteluparissa on kirouksen lisäksi kyseessä koko lajin uskottavuus. Voiko kauden negatiivisella juoksuerolla viimeistelly Arizona edetä loppuun asti? Aiheuttaako tämä kaikkien tilastonikkareiden kollektiivisen itsemurhan, kun maailmassa ei ole enää mitään mihin uskoa? Mitä sanoo Bill James, löytyykö ilmiölle uutta kaavaa? Nämä ovat kaikki olennaisia kysymyksiä otteluparia pohdittaessa.
Pelillisesti Chicago on niskan päällä kaikessa muussa paitsi sisussa, joka kuitenkin tunnistetaan urheilupiireissä merkittävimmäksi yksittäiseksi tekijäksi voiton ja tappion välillä. Toinen Arizonan mahdollinen etu on nuoruuden mukana tuoma hulluus. Poikaressut kun eivät ymmärrä, että kyseessä on paljon suurempia asioita kuin pelkkä voittaminen ja häviäminen. Järkevä valinta olisi ehdottomasti Arizona (vrt. 2003 Florida Marlins), mutta urheiluhullu sisälläni tahtoo nähdä Cubsit finaalissa. Siis Cubs voitoin 3-2.

Ja sitten palkintoihin. Voittajia valittaessa on huomioitu lähinnä yksilön suoritukset. Hyvä syöttäjä ei voi taata joukkueelleen voittoa eikä paraskaan lyöjä kantaa joukkuettaan selässään koko kauden ajan. Pukukoppijohtajuus ei ole objektiivisesti määriteltävä suure, joten sitä ei nyt sitten vaan huomioida. Ja voittajat ovat...

AL MVP: Alexander Emmanuel Rodriguez
Se joka oikeasti äänestää jotain muuta pelaajaa, luovuttakoon pressikorttinsa välittömästi ja katsokoon seuraavana vuonna pelejä.

AL Cy Young: Erik Bedard
Sarjan dominoivin syöttäjä joka menetti mahdollisuutensa voittaa 20 peliä missattuaan viimeisen kuukauden loukkaantumisen takia. Silti, kauden keskivälillä 3 kuukautta täysin koskematon, mitä parempaan kukaan ei tällä kaudella pystynyt.

AL ROY: Dustin Pedroia
Kyllä pienikin pystyy kun riittävästi haluaa. Japanilaiset syöttäjät poislukien ei kunnon kilpakumppaneita.

Ja sitten senior circuit...

NL MVP: Hanley Ramirez
Numerot puhukoot puolestaan 212 H, 29 HR, 81 RBI, 51 SB, .332 AVG, .948 OPS. Kaikki tämä sarjan paskimmassa joukkueessa.

NL Cy Young: Jake Peavy
Ykkönen käytännössä kaikkien tilastojen mukaan. Mitä sitä enempää selittelemään

NL ROY: Ryan Braun
Kisan Braunin ja Troy Tulowitzkin kesken ratkaisi lopussa lempinimi. "Tulo" kalpenee "Hebrew Hammer" rinnalla. Braunin numerot neljän kuukauden ajalta 324 AVG, 34 HR, 97 RBI, 1.004 OPS.

Ensi viikolla käydään lävitse ennustusten onnistumisprosentti (arvatenkin huikea) ja pohditaan välieräparien sosiaalispsykologisia seurauksia.

Ei vastusta...

Sama tylsä vanha TamU, aina voittamassa. Tylsää pitkää palloa pelannut Tampere United voitti jälleen itseään hienompaa ja taktisesti kypsempää jalkapalloa pelanneen joukkueen. HJK:n uusi valmennuskaksikko, joiden suhteen laadun on huhuttu olevan täysin ammattimainen, lähti peliin innovatiivisella kolmen topparin ja yhden kaljun puolen-suomalaisen taktiikalla, mutta jäi jälleen kerran häikäilemättömästi pelanneen Tampere Unitedin jalkoihin. Jälleen kerran Tampere Unitedin puolustuksen keskustassa isoluinen Mathias Lindström sortui virheettömään puolustuspeliin. Keskialueella Tomi Petrescu sai säälittävästi aikaan vain yhden maalin ja yhden maalisyötön pelissä, jossa tehtiin yhteensä kolme maalia! Juska Savolainenkin hävisi veljelleen kaljuuntumisaste/ikä-korrelaatioindeksin ja oli käsittämättömästi myöhässä voittomaalin tuuletuksessa.

Mika Nurmela, mies joka ei hyvästä yrityksestä huolimatta koskaan ole oppinut pelaamaan jalkapalloa väärin, kiteytti pelin jälkeen kaikkien tunnelmat toteamalla: "Meillä oli peli hallussa, mutta TamU oli vain ratkaisuhetkillä parempi..." ja päätti analyysinsä sotahuutoon "...tuskin me tiputaan". Hieno mies.

Koko kauden aikana Ari "Zico" Hjelm on osoittanut uskomatonta välinpitämättömyyttä ammattikuntansa tärkeyttä kohtaan vaihtamalla permanentti muodostelmaansa 4-2-3-1 vain kaksi kertaa, vaikka toisella kerralla oli tuloksena kaunis 1-4 tappio Mypalle (liberolla kuulemma). Mies ei selvästikään välitä siitä, että tulokset tulevat rumalla pelillä, vastustajien naurunalaiseksi saattaminen tällä tavalla tulisi kieltää lailla!

Kerta kerran jälkeen Ratinan Rattopojat ovat nousseet tukalista asemista käyttäen aseenaan rumaa maata pitkin syöttelyä ja yhteenpelaamista, joilla vastustajat on tarpeettomasti nolattu.

He ovat voittaneet vain yhden euroopan huippuseuran, Levski Sofian (joka muuten oli niin huono että hävisi paljon pelejä tsämppiönsliikan lohkovaiheessa, pah!) tänä vuonna, ja tuoneet Ratinaan ainoastaan kolmen maan parhaimmistoa seurattavaksi suomalaiseen futisbuumiin nähden naurettavan pienille 16 tuhannen katsomoille.

On sääli, että suomi-futis on päästetty tilaan, jossa vain IS-Veikkaaja ymmmärtää, että kauden parhaimmista yksilösuorituksesta on vastannut putoamiskamppailussa näyttävää futista koko vuoden pelanneen Interin Jos Hooivveeelldd. Mies, joka oli liian hyvä Belgian divariin, joten haki uutta nousua uralleen Turusta (maailman paras kaupunki -tm).

Onneksi Hape "Mein" Kamp(f)man arvostaa vielä kunnon miestä, joka ei ujostele pukeutua nahkaan vapaa-aikanaan.