Olo on kuin pikkulapsella jouluaamuna. Vajaan vuorokauden kuluttua vuoden odottaminen on ohitse ja ilo on ylimmillään. Varttuneemmille lapsille tämä tarkoittaa viime vuotisen vääryyden oikaisua ja katkeruuden haihtumista, dynastian sinetöintiä kautta aikojen parhaalla kaudella. Johtuen sunnuntaista tämän viikon linkit ovat ymmärrettävistä syistä jalkapallopainotteisia. Lopuksi on vielä toimituksen vaatimaton arvio otteluiden odotetusta kulusta.
Voitto maistuu paremmalta vanhat haavat avoimina. Valitettavasti takaisinmaksu jää ensi vuodelle.
Mitä tehdä neljällä lipulla NFC:n finaaliin? Vetää silppurin lävitse, luonnollisesti.
Viasatin mainostoimiston työntekijät, nyt silmä kovana (sama pätee suomalaisille kanaville)! Tätä minä haluan katsoa mainostauon aikana, enkä sitä "ATP-tennis-masters-videopeli-tennis" -mainosta.
How 'bout them Cowboys!
Unelmatyöpaikka itsetuhoisille. Homman posiitiseksi aspektiksi on laskettava mahdottomuus näyttää firman epäpätevimmältä työntekijältä.
Miksi steroidihirmujen päästäminen haastatteluihin ei ole koskaan hyvä idea? Saattavat päästää suustaan typeriä kommentteja.
T.O.:n inspiroimana, 10 sydäntäsärkevintä itkevää julkkista. Tosin jotkut saattavat kokea oheiset clipit hauskoiksi sydäntäsärkevän sijaan.
Hieman sekavaa mutta nonetheless hauskaa jorinaa puhelimista.
Syyt kolme miljoona yksi - kolme miljoona kaksitoista miksi Jason Garrett päätti pysyä Dallasissa.
Konferessifinaalit
New York @ Green Bay -7,5 (O/U = 40)
On olemassa tasan yksi tapa millä Green Bay voi löytää itsensä ottelun hävinneenä osapuolena, Brett Favre löytää sen poikamaisen huolettoman pelintekijän sisältään, joka on ollut lukittuna koko kauden ajan jonnekin hänen sielunsa syvimpiin sopukoihin. Poikamaisen huoleton Favrehan on kautta aikain selkeästi eniten menetyksiä heittänyt pelintekijä, muiden tunnustustensa joukossa. Mikäli Giants onnnistuu välttämään pallonmenetyksiä ja pakottamaan Green Bayn vähintään kolmeen on heillä juopon katutappelijan mahdollisuus saada muutama isku perille ja voittaa.
Green Bayn koko kauden ajan käyttämä lyhytsyöttöpeli eliminoi Giantsin suurimman vahvuuden, puolustuksen linjan, täydellisesti. Ainoat kaksi peliä joissa Green Bay ei toteuttanut normaalia hyökkäystaktiikkaansa olivat Dallasia ja Chicagoa vastaan kärsityt tappiot. Lisäksi Giantsin aloittava takakenttä koostuu tällä hetkellä puoliksi pelaajista, jotka olivat vielä kauden puolivälissä kyselemässä asiakkailta "muovi vai paperi?". Green Bayn laitahyökkääjät olivat kauden aikana liigan parhaita etenemään kiinnioton jälkeen, minkä voisi kuvitella olevan jonkinlainen ongelma pelaajille, joiden taklauskokemus muodostuu enemmän 13-vuotiaiden varkaiden kiinniottamisesta kuin huippukuntoisten urheilijoiden. En myöskään jaksa uskoa, että NFL voisi mitenkään evätä kultaiselta pojaltaan mahdollisuuden taistella mestaruudesta vuosisadan joukkuetta vastaan uransa viimeisinä vuosina. Muistutettakoon, että Brett Favre on pakkasella pelatuissa otteluissa 38-4 uransa aikana ja sunnuntaina tulee olemaan pakkasta.
Green Bay pisteet ja over.
San Diego @ New England -14 (O/U = 46,5)
San Diegon hyökkäyksen kolme suurinta tähteä ovat kaikki vajaakuntoisia, Tomlinsonilla on ylitaittunut polvi, Gatesilla murtunut isovarvas ja Riversillä venähtänyt polvi. Riversistä tulikin mieleen; miksi ihmeessä häntä kutsutaan vieläkin Philipiksi? Onko hän jonkin kuningashuoneen jälkeläinen suoraan alenevassa polvessa? Ketään aikuista miestä ei kutsuta Philipiksi ellei hän ole homo ja/tai vaatesuunnittelija ja usein silloinkin ääntämisasu on lähempänä Philippeä. Lisäksi Riversin toinen outo piirre on jatkuva tarve huudella kotiyleisölle, aivan kuin hän kuvittelisi pärjäävänsä huutokilvassa muutaman kymmenen tuhannen humalaisen fanin kanssa. Mitä jos kesken pelin tulee pakottava tarve vittuilla vastustajan faneille? Otetaanko aikalisä vai vaihdetaanko vain Billy Volek kentälle? Volekista puheenollen, kukaan San Diegon rosterissa ei pelota niin paljon kuin Billy Volek. Muistan kristallinkirkkaasti miehen Tennesseen vuosien aikaiset urotyöt, kun hän yhdessä Drew Bennettin kanssa pelasti fantasy-kauteni muutaman maagisen viikon aikana. Yksittäisessä ottelussa Billy Volekin raja lienee jossain 450 ja 500 yaardin välissä. Varsinkin kuin Vincent Jackson on yht'äkkiä alkanut muistuttaa nuorta Randy Mossia.
San Diego tulee kaatumaan sen puolustuksen kyvyttömyyteen vastustajan slottirissuja vastaan. San Diego oli AFC:n huonoin joukkuen slottirissuja vastaan tämän kauden aikana ollessaan samalla kärkikomikossa ulompia laitahyökkääjiä vastaan. Wes Welkerin koppien over/under liikkuu siis siellä 14,5 kieppeillä. Samoin Kevin Faulk tulee saamaan huomattavan osan vastuusta heittopelissä, sillä San Diego lähettää yli 60% viisi puolustajaa pelinrakentajaa häiritsemään, joihin kuuluvat molemmat ulommat tukimiehet. Tämä jättää kahdelle sisemmälle tukimiehelle peittoalueeksi kentän laidasta laitaan.
San Diegon hyökkäyspelin kannalta on äärimmäisen ratkaisevaa miten Tomlinsonin polvi kestää nopeita suunnanvaihdoksia. Jos suunnanvaihdokset ovat ongelma, tulee hänestä nopeasti Shaun Alexander vuosimallia 2007, jonka ainoa liike on juosta linjaan ja kaatua takapuolelleen. Vaikka San Diegon joukkue koostuukin sarjan 53 lahjakkaimmasta urheilijasta (ESPN:n mukaan ainakin), tässä pelissä on kyse suuremmista asioista. Mahdollisuus saada mielenkiintoisin SuperBowl sitten vuoden 1998 jolloin John Elway kohtasi Brett Favren, saa universumin järjestäytymään siten että Patriots etenee tahrattoman saldonsa kanssa finaaliin kohdatakseen kaiken kansan joukkueen hyvän ja pahan viimeisessä koitoksessa, jonka lopputulos ratkaisee kaiken menneen ja tulevan kohtalon.
Patriots voittaa muttei spreadia vastaan, mutta ylittäen O/U-rajan.
Parempaa analyysiä voi muuten lukea Five Tool Toolin sivuilta. Kyseinen sivusto on muuten tuottanut sisällön huomattavan suuren osaan tämän viikon linkeistä, siitä heille hatunnosto.
Alkuviikosta reportaasi siitä, miten vetoa lyömällä otettiin myös tänä viikonloppuna askel kohti taoudellista riippumattomuutta.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment