Vain Suomessa

Selkääntaputtelun ja anteeksiannon luvattu maa on jälleen ylittänyt itsensä. Itkevänä oikeuteen saapunut (kirjoittajan näkemys asiasta, ei välttämättä vastaa tositapahtumia) herrasmies sai taivutettua oikeutta jakavat muuttamaan 2 vuoden ja 2 kuukauden ehdottoman tuomionsa ehdolliseksi. Ilmeisesti oikeuden mielestä alaikäisen pakoittaminen suuseksiin, alaikäisen pahoinpitely ja alaikäisen yllyttäminen itsensä pahoinpitelyyn eivät täyttäneet vakavan tuomion ansaitsevan rikoksen tunnusmerkkejä. Tekijä oli ensikertalainen ja tunnetusti Suomessa murhasta tuomittu ensikertalainen saa tuomionaan vakavan torumisen ja uhkaavan sormenheristelyn.

Allekirjoittanutta on viime aikoina alkanut masentamaan koko ajattelutapa, että, jos meidän Pena ei ole ketään ennenkään vahingoittanut, hänet pitäisi päästää pälkähästä. Pena varmaan oppii tästä läksynsä. Ei näin, nyt tähän on tultava muutos. Aivan sama onko ensimmäinen vai sadas kerta, jos rikos ylittää riittävän vakavuuden, tekijä laitetaan kiven sisään. Anteeksianto ja ymmärtämys ovat fantastisia asioita, mutta tiettyjen rikkomusten ankara tuomitseminen ei tee ihmisestä anteeksiantamatonta ja ymmärtämätöntä.

Kohtahan meille nauravat kaikki sivistyneet maat, jos jatkuvasti raiskaajat vapautetaan ansiotyön menettämisen uhan edessä yms. Tekijälle on ymmärrettävä antaa vastuu teoistaan, yhteiskunta ei voi käsitellä kaikkia kuin pikkulapsia ja kokea jokaisen epäkelvon yksilön teot omana epäonnistumisenaan. Kaikkia ei voi pelastaa eikä aina pidä edes yrittää ymmärtää.

Kettu kuittaa ja alkaa suunnitella pankkiryöstöä, ensikertalainen kun saa senkin tehdä kerran ilman vankilatuomiota. Bermudalla tavataan...