Urheilijat, nuo aikamme Sokrateet.. Mitäs sitten tapahtuu kun joku sanoo oikeesti jotain järkevää? Kaikki maailman pallot, verkkarit ja kypärät räjähtää samanaikasesti?
Eikä edes mitään mainintaa Nats!Sportsista? Ens kerralla tällasta ei enää katsota sormien läpi, Lowry erotetaan saman tien toimituksesta. Nyt pitää skarpata, prkl! Ja ens kerralla kun tuut sieltä Rasheed Wallacen puheopetustunneilta, niin tuo ainakin kuva nimmarilla..
6 comments:
Tais olla tääs vasta sadas postaus?
No mun puolustukseks sanottakoon, että todellinen kommentti oli "ensimmäistä kertaa kauden aikana sekä hyökkäys, että puolustus pelasivat hyvän pelin", kun kysyttiin kenetkä yksittäisen pelaajan nostaisit esille pelistä. Lisäksi jatkoin "ei tässä lajissa voiteta 35 -0 muutaman yksilön hyvällä pelillä, vaan se vaatii kaikilta hyvän pelin. No toimittajilla on tunnetusti ollut taipumusta tuohon "artistiseen vapauteen".. Pelipaikan olisivat kuitenkin voineet laittaa edes oikein.
Ja kuitata saa sääntökirjan mukaan heti kun henkilöltä itseltään julkaistaan vastaavassa mediassa parempi lausunto ;)
Asiasta aasinsiltaan, laitoin aamulehteen palautetta sähköpostilla, kun viime valossa oli juttu jossa kyseltiin miksei kukaan Suomen koripalloasiantuntijoista osannut ennustaa Koposen jäävän ilman sopimusta..
Käskin toimittajaa tarkastamaan tämän blogin kirjoitukset ennen draftia ja välittömästi sen jälkeen. Olkoon tämä siis ensi askel kohti kansallista huippusuosiota.
Joo, no Aamulehden journalistisen tason kommentoiminen on kyllä sama ku kusis ankkalampeen.
Suomen urheilujournalismissa yleensäkin on pahoja ongelmia. Ihmiset voivat nykyaikana oppia enemmän kiinnostavista lajeista internetistä, kuin toimittajia kuuntelemalla.
Toimittajat kirjoittavat monesta lajista, jolloin kommentointi jää tulosten luettelemisen tasolle ja analysointi on ihan mitä sattuu. Aamulehden futisguru Maaranen esim. antoi Haka-HJK:lle kaksi tähteä, kun tylsä peli päättyi 3-3. Aamulla tulokset ovat jo vanhoja, joten analyysin ja ehkä tarinoiden kertomisen pitäisi olla se juttu.
Toinen huomattava epäkohta on tietysti tuo Koposenkin tapauksen osoittama oman ajattelukyvyn käyttö tai vaihtoehtojen esittäminen, ja se paskamaha isänmaallisuus, kun mitään/ketään joka pärjää maailmalla ei saa kritisoida. Joku olisi voinut tuoda esille, että Suomi-koris on kuoleman partaalla, eikä sitä yksi ekan kierroksen lopun varaus pelasta. Jos joku olis vaivautunu katteleen espn:än esittelyt noista rookieista esim. Bellinellistä, niin ei siinä kauheeta gurua tarvita, huomaamaan ero. Yleensäkin, jos katsoo Suomeen tulleiden amerikkalaisten tasoa maassaan ja vertaa sitä siihen faktaan, että he ovat kuitenkin järjestään parempia kuin suomalaiset, niin voi vetää sen johtopäätöksen että ollakseen NBA-tasoa, suomalaisen tulisi erottua räikeän selkeästi tässä sarjassa. Muistellaan kaikkia niitä amerikkalaisia, jotka on yksinkertaisesti tuhonneet kilpailun täällä, mutta eivät ole päässeet edes sniffaamaan harjoitusleiriä. Sitten vittu, kohta on miljoona jälkiviisasta pellee kysymässä miksei Petteristä tullut NBA-pelaajaa vaikka piti, ja loppujen lopuksi haukutaan valmentajat, kulttuuri ja Koponen.
Lopuksi täytyy vielä erityismainintana Mike Lowrynkin tapauksessa esille tullut pinttynyt tapa yksinkertaisesti vääristää haastateltujen sanomisia, muokkaamalla niitä sopimaan kirjakieltä/lauserakenteita. Urheilijat tuskin vaan itse välittävät kauheasti korjailla, kun ajattelevat, että "tuossa tuokin juoppo jotain koittaa taas kysellä".
Niin ja se kysymysten taso!
Miltä nyt tuntuu?
Toi miltä nyt tuntuu kysymys alkaa oleen, jollain sairaalloisen antikliimaktisella tavalla jo sellainen klassikko, että en kyllä tiedä miten Suomen jääkiekkotappioista selviäisi ilman sitä.
Siinä on jotain niin surullisen kaunista, kun iso mies itkee tappiota ja siltikin toimittaja pystyy sivuuttaamaan ne tuhannet ja taas tuhannet äänet päässään, jotka huutaa "älä ainakaan kysy miltä nyt tuntuu", ja kysymään ne kliseet aina uudestaan. Vieläpä Suomen media pääluvun pienuuden huomioiden se yleensä on sama ihminen vuodesta toiseen niitä kysymyksiä esittämässä. Ihmettelenpä vaan, ettei missään vaiheessa oo tullu sellainen olo, että "mitäpä jos kysyisin välillä jotain muuta". Tuskin niiden kyynelten lomassa katsojalla jää hirvittävän epäselväksi miltä se nyt sitten tuntuu. Jos jää niin saa jäädäkin.
Paitsi viime keväänä, kun Konnaa haastateltiin finaalin jälkeen.
"Ihan kivasti meni turnaus, oon tosi tyytyväinen!"
Tais mennä suoraan Trainiin siitä Moskovan junasta..
Post a Comment