Chelsea - Barcelona, osa II

Eilinen Chelsea - Barcelona matsi tulee herättämään mielipiteitä puolesta ja vastaan ainakin finaaliviikolle asti. Spektaakkelimaisen lopun ansiosta peli tulee elämään vuosikausia ihmisten muistossa, sekä hyvässä että pahassa. Objektiiviselle tarkkailijalle (jolla muuten oli 2-0 tulosvedossa) pelistä jäi hieman paha maku suuhun.

Ensinnäkin oli käsittämätön päätös UEFA:lta laittaa tuomariksi vasta 10 Champions Liiga peliä viheltänyt norjalainen Tom Ovrebo. Jokunen määrä virheitä sattuu parhaimmillekin pillipiipareille, mutta eilisen kaltainen tuomarityöskentely ei kuulu tälle tasolle. On hieman tulkinnanvaraista montako pilkkua Chelsea menetti ja oliko Abidalin ulosajo oikeutettu, mutta kaiken kaikkiaan on ymmärrettävää, että Drogba ja kumppanit kokevat tulleensa petetyiksi. Esim. Pique päivänselvä käsivirhe olisi pitänyt olla rankkarin arvoinen, myös Piquen itsensä mielestä. Chelsean laitapuolustaja Jose Bosingwa meni jopa niin pitkälle, että ehdotti ettei Ovrebo saisi enää koskaan tuomita otteluita. Tämä on ehkä hieman liioiteltu reaktio, mutta UEFA:n tulee puuttua tuomaritoiminnan tasoon tulevaisuudessa kovemmalla kädellä taatakseen, että huippuottelut ratkotaan pelaajien kesken. Eivätkä Sepp Blatterin kommentit, että englantilainen finaali olisi tappio jalkapallolle, vähennä salaliittospekulaatioita. Tappio UEFA:n kassavirralle se varmasti olisikin ollut.

Jotain tuolle tuomarikysymykselle on tarvetta tehdä. Peli on jo pitkän aikaa ollut liian nopeatempoista, että yksi mies voi pysyä siinä mukana. Tämä on johtanut lisääntyneisiin tuomarivirheisiin ja tilanteeseen, jossa tuomarin rooli on noussut tarpeettoman suureen roolin. Pitäisikö kentälle sitten lisätä silmäpari vai siirtyä käyttämään videotarkistusta kriittisissä tilanteissa, mene ja tiedä?

Blogosfääristä löytyi pari arviota pelistä, jotka yllättivät analyyttisyydellään. (SFS & EFT).

Välieräsarjan aikana tuli ainakin allekirjoittanut pohtineeksi, miten Espanjan ja Englannin liigat erovat tasoltaan toisistaan. Espanjan La Ligaa dominoinut Leo Messi tuntui olevan selkeästi ongelmissa ja ulkona omasta elementistään Chelsean fyysisen puolustuksen kanssa. Samoin ratkaisumaalin tehnyt Andres Iniesta sortui kerta toisensa jälkeen liialliseen pallon hautomiseen ja kuljetteluun. Tästä todistuksena tilasto, jonka mukaan Barcelonalla oli tasan yksi laukaus kohti maalia.

Espanjan liigaa vähän (hyvin vähän) minulle on muodostunut mielikuva, että sikäläinen tuomareiden sääntötulkinta on hieman enemmän kallistunut kaikenlaisen olkapää-olkapäätä-vasten kontaktin eliminointiin ja antaa Messin ja Iniestan kaltaisille taitopelaajille huomattavan edun. Valioliigassa taas fyysinen kontakti kuuluu pelin henkeen ja täten pelaajilta vaaditaan parempia fyysisiä ominaisuuksia taidon lisäksi. Myös maalimäärät jäävät usein selkeästi La Ligan alapuolelle. Se onkin sitten mielipide kysymys kummasta pitää enemmän. Itse samaistun paremmin Valioliigan pelitapaan, mutta blogia kirjoittavilla/kommentoivilla "neitipelaajilla" on varmasti eriävä mielipide.

Joka tapauksessa ennustan, että Barcelona tulee törmäämään samaan ongelmaan finaalissa ManU:a vastaan, eikä tällä kertaa tuomari ole heitä pelastamassa. ManU voittaa 2-1.